50. Kitamoto leiri ja Sakura Journey

50. Kitamoto leiri ja Sakura Journey

Matkani Katsuuraan alkoi kesän 2025 Porin kendoleiriltä. Heini Korhonen oli käynyt keväällä Japanissa Kitamoto kendo leader’s -seminaarissa ja hän jakoi seminaarikokemuksiaan iltaa istuttaessa. Seminaari oli ollut selvästi merkityksellinen hänelle, sen pystyi aistimaan koko siitä olemuksesta ja palosta, millä Heini seminaarista puhui. Heinin innostus tarttui ja huomasin jatkuvasti kesälomalla ajattelevani, että ei tällaista tilaisuutta vain voi jättää käyttämättä.

Kitamoto international kendo leader’s seminar

Perinteinen Kitamoto leiri pidettiin 50.:ttä kertaa 17.-24.10.2025 Katsuurassa. Ensimmäinen leiri pidettiin Katsuurassa vuonna 1975 ja sen jälkeen sitä on pidetty Kitamotossa. Koronan jälkeen leiri palasi Katsuuraan, jossa se on järjestetty vuodesta 2023 lähtien. Leiri kokoaa yhteen paikkaan kokeneita kendokoita kymmenistä eri maista viikon ajaksi oppimaan yhdessä ja jakamaan kokemuksia. Tällä kerralla mukaan oli kutsuttu Suomesta kaksi kendokaa, Pia Karasjärvi ja Jarno Rekiranta.

Lentomme laskeutui Naritan lentokentälle pilvisenä torstaiaamuna. Olimme Pian kanssa suunnitelleet menevämme Japaniin päivää aiemmin ja sitten seminaarin jälkeen jäävämme pariksi päiväksi katselemaan paikkoja. Seminaaria edeltäväksi yöksi oltiin varattu hotelli Chibasta. Sieltä oli kätevä matka Tokioon, seminaaripaikalle, sekä läheiseen kendokauppaan, josta hankimme shinait sekä aivan luvattoman paljon kaikkea muuta. Saimme myös puristettua aikatauluumme lyhyen vierailun Tokioon tuliaisostoksia varten.

Perjantaina suuntasimme kohti Katsuuraa paikallisjunalla Chibasta. Junassa törmäsimme tutunoloisia tavaroita kantaviin henkilöihin, jotka eivät olleet paikallisia. Meitä olikin siinä junassa suurempi porukka menossa samaan osoitteeseen. Perille Katsuuran juna-asemalle saapuessamme alkoi olla jo hämärää, eikä julkisesta liikenteestä oikein ollut siellä kokemuksia, joten lähdimme yhteistuumin taapertamaan kohti seminaaripaikkaa. Eihän sinne kovin pitkä matka kartan mukaan ollut.

Matka sujui verkkaisesti ja kaikista huokui innostus tulevaa seminaaria kohtaan. Tultuamme seminaaripaikan lähelle viimeisen mäen juureen, tuli kuitenkin tunne, että on ehkä tullut tehtyä arviointivirhe. Mäki oli jyrkkä ja pitkä ja mukana kaikilla oli kendovarusteiden lisäksi kaikki mahdollinen tavara, mitä reissussa oli matkassa. Tästä alkoi seminaarin ensimmäinen ja fyysisesti rankimmasta päästä oleva ponnistus.

Illalla meidät jaettiin kahden hengen huoneisiin. Jako oli ilmeisesti tehty kutakuinkin ikäjärjestyksessä, mikä toimi hyvin, sillä useilla oli samankaltaisessa elämäntilanteessa oleva kämppäkaveri, joten juttua löytyi helposti muistakin aiheista, kuin kendosta. 

Leirillä opettajina toimi liuta 8. Dan huippuopettajia: 

Okajima Kiyokazu

Shimojima Tsuneshi

Tomohiro Koji

Karukome Yoshiomi

Mukana ohjaamassa oli myös Yoshisato sekä Takamori senseit ja leirin vakiovarustukseen kuuluva Alex Bennett, joka toimi myös tulkkina.

Ensimmäinen seminaaripäivä alkoi aamupalalla, avajaisseremonialla, yhteiskuvalla ulkona ja orientaatiolla. Päivän rakenne oli normaalisti seuraava:

6:30-7.30 aamukeiko

Aamupala

9:00-11:30 kata tai kihon bokutolla tai shinailla

Lounas

13:30-15:30 Tuomarointi, shiai

15:40-18:00 Keiko

Päivällinen

19:30-20:30 iltaluento

Sillä lisäyksellä, että vähintään kerran päivässä oli aivan välttämätöntä hyödyntää seminaarikeskuksen ofuroa. Kuuma kylpy harjoitusten jälkeen rentoutti lihaksia ja virkisti mieltä, ihan kuin olisi saunassa käynyt. Iltaisin jäi myös hyvin aikaa käydä ostoksilla, syömässä tai istua iltaa hyvässä seurassa.

Ensimmäiset päivät japanissa olivat pilvisiä, mutta lämpötila oli silti hellelukemissa. Viikonlopun jälkeen ilmat alkoivat kuitenkin viiletä, tosin t-paidalla ja kevyellä takilla tarkeni koko reissun ajan. Ulkoilman lämpötilanvaihtelut tuntuivat myös salissa. Alkuseminaarin harjoitukset olivat kendotieni nihkeimpiä ilmankosteudeltaan ja kun kelit viilenivät, oli sali (aamuisin) kylmimpiä, missä olen harjoitellut, mutta seura ja tunnelma olivat koko seminaarin ajan lämpimät.

Harjoituksissa korostuivat kihon ja kata, joiden käsittelyssä varsinkin kihonin kohdalla oli näkökulmana se, mitä me voimme viedä aloittelijoille ja vähän edistyneemmille takaisin omaan seuraamme ja maahamme. Mitkä ovat ne asiat, mitä perustekemisessä tulee korostaa: jalkatyö, vartalo, äänen käyttö, seme. Kataa teimme myös keskustellen perusteellisesti pienemmistäkin nuansseista. Opettajat vastasivat kärsivällisesti kiperiinkin kysymyksiin, joita seminaariväellä riitti.

Seminaarissa uppouduttiin myös tuomarointiin toden teolla. Tuomaritoiminnan käsittely aloitettiin perusasioista, kuten seminaarissa muidenkin kendon osa-alueiden kanssa: tuomarin ja lippujen asento, liikkuminen, termit, ääni, paikka suhteessa ottelijoihin ja toisiin tuomareihin. Tuomaroimme toistemme sekä keskiviikkona vierailleiden opiskelijoiden otteluita.

Toistemme otteluiden tuomaroinnissa oltiin aktiivisia sivustaseuraajia ja otteluita keskeytettiin kiinnostavissa tilanteissa keskusteluja varten. Vähä vähältä ottelun seuraamiseen alkoi harjaantua ja fokus rupesi siirtymään tilanteissa yhä aikaisempaan hetkeen. Siihen, miten ottelijat alkavat luoda paikkaa ja miten tilanne alkaa kehittyä kohti lyöntiä. 

Tuomarikoulutus huipentui huoneiden väliseen joukkuekisaan, jossa huonetoverit ottelivat vastakkaisissa joukkueissa. Tässä päästiin ottamaan miekalla mittaa seminaarin tutuimmaksi käyneen toverin kanssa ja tuomaroimaan hyvin intensiivisiä ja kiinnostavia otteluita. Tulostaulua piti lopussa tarkastella oikein ajan kanssa, sillä ottelut olivat hyvin tasaisia ja lopputulos ratkesi vasta viimeisessä ottelussa.

Useampana iltana ohjelmassa oli iltaluento erinäisistä aiheista. Näitä luentoja kävivät pitämässä vierailevat tähdet, kuten Suomessa hyvinkin tuttu Miyasaka-sensei, joka piti luennon dopingista. Luentoja oli myös FIK:sta organisaationa sekä kendon historiasta. Muitakin vierailevia opettajia oli mukana seminaarissa sekä seuraamassa, että ottamassa osaa jigeikoon.

Seminaari toi yhteen kendokoita ympäri maailman Euroopasta, Amerikasta ja Aasiasta, ja oli ilo huomata, että kendo on vetänyt puoleensa loistavia, ystävällisiä ja innokkaita tyyppejä kaikkialla. Suosittelemme leiriä lämpimästi, tämä oli helposti yksi parhaista kendokokemuksista tähän mennessä. Viikko seminaarissa oli täynnä upeita kokemuksia, ahaa-elämyksiä ja hyvää ruokaa. Seminaari poiki uusia ystäviä ja kontakteja kendomaailmaan, whatsapp ryhmän seminaarin jäsenille, jossa jaetaan tietoa ja kokemuksia sekä tietenkin kaverikuvia, kun Kitamoto-tutut toisiinsa maailmalla törmäävät. 

Kendo world keikokai

Seminaarin päätöspäivänä keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja siistimme paikat. Matkamme jatkui seuraavaksi Sakuraa kohti, Kitamoton vakiovarustukseen kuuluvan Alexander Bennettin ja Kendo Worldin järjestämälle Samurai Journeylle. Katsuurasta kiertueelle tuli mukaan kymmenkunta seminaarin kendokaa, joiden kanssa tutustuimme Japanin historiaan ja paikallisiin kendokoihin. Reissulla käytiin tekemässä keikoa paikallisten opettajien kanssa ja sen lisäksi kierreltiin Sakuran kulttuurikohteissa. Varsin lyhyessä ajassa ehdittiin käydä useassa paikassa, Hotta Masatomon asuintiloilla, kansallisen historian museossa, Tatsumi-Ryu -esittelyssä, Samuraiden asuinpaikoilla, Makata-pyhäkössä sekä yksityisessä Katana-näyttelyssä.

Perjantaina kävimme paikallisella dojolla vierailulla ja teimme mawari geikoa paikallisten opettajien kanssa. Mukana oli aikalailla sama määrä meitä vierailijoita, kuin dojon omaa porukkaa, joten tässä pääsi todella lämmittämään päivän matkustelun jumittamia jäseniä. Tämä tapahtuma oli näköjään poikinut mediankin huomiota ja paikallistelevision toimittaja sekä kuvaaja olivat paikan päällä taltioimassa tilaisuutta. Bennett hoiti median ja me saimme keskittyä kendoon.

Lauantaina kulttuurikiertelyn jälkeen meillä oli edessä Kendo World Keiko-Kai. Tapahtuma oli kerännyt nelisenkymmentä kendokaa Seishonen gymnasiumille, tosin tiukan aikataulun vuoksi ei juuri ehditty tutustumaan muuten, kuin miekan avulla. Mukana oli myös useita 7. Ja 8. Dan opettajia ja olikin mielenkiintoista käydä parin päivän aikana harjoittelemassa valtavan monen hyvin erilaisen opettajan kanssa. Tämä oli myös kendon osalta päätös reilun viikon pituiselle matkallemme Japaniin.

Sunnuntaina oli aika kerätä tavarat hotellilta, käydä hyvästellä muut matkalaiset sekä Bennett ja suunnata kotia kohti (pienen Akihabara-kierroksen jälkeen).

Aika tuntui lentäneen hurjaa vauhtia, kun tekemistä, seuraa ja tapahtumia oli päivät pullollaan. Vaikka paluumatkalla jo odottikin perheen näkemistä ja reissusta kertomista, niin olon täytti haikeus. Niin paljon oli koettu ja nähty ja tätä reissua yhä näin puolen vuoden jälkeen sulattelen sekä lämmöllä muistelen.

-Jarno

TV uutinen:

Kendo EM 2026 – mitä kilpailuista jäi käteen tuomarin näkökulmasta?

Kendo EM 2026 – mitä kilpailuista jäi käteen tuomarin näkökulmasta?

Tämän kesän kendon Euroopan-mestaruuskilpailut olivat minulle toiset EM-kisat tuomarina. Jo ensimmäinen kokemus avasi aivan uuden näkökulman kilpailuihin, mutta tällä kertaa tunsin jo kuuluvani osaksi kansainvälistä tuomariyhteisöä. Oli suuri kunnia saada toimia tuomarina näin arvostetussa tapahtumassa, ja samalla erinomainen tilaisuus oppia Kansainvälisen kendoliiton lähettämiltä senseiltä ja Euroopan kokeneimmilta tuomarikonkareilta – joista muuten kaksi huippua meillä on omasta takaa Suomessa, Markus Frey ja Mikko Salonen.

Olen huomannut, että tuomarointi on tuonut kendon harrastamiseen aivan uuden ulottuvuuden. Se antaa mahdollisuuden hyödyntää aiempaa omaa ottelijakokemusta, katsoa ottelua eri tavalla, kehittää omaa ymmärrystä lajista ja osallistua yhteisön rakentamiseen.

Moni seurasi kilpailuja suoratoiston välityksellä, mutta kaikkea ei kameroiden kautta näe. Tässä kirjoituksessa nostan esiin muutamia havaintoja kilpailuista ja erityisesti niistä asioista, joita tuomareille painotettiin kilpailujen aikana.

Kendon Euroopan-mestaruuskilpailut Montenegron Podgoricassa kokosivat jälleen yhteen Euroopan parhaat ottelijat, valmentajat, toimitsijat ja tuomarit. Suomen joukkue kilpaili paitsi miesten ja naisten joukkue- sekä yksilöturnauksissa, myös juniorijoukkueessa ja junioripoikien yksilöturnauksessa. Tuomareina suomalaisia toimi kolme henkeä; Markus Frey, Mikko Salonen ja Heini Korhonen. Suomalaisväriä toi myös kisojen kuuluttajan tehtävässä Pekka Nurminen. Kilpailujen taso oli korkea. Myös tuomaritoiminta oli kokonaisuutena vakuuttavaa. Yksi oma havaintoni oli, että otteluiden aikana nähtiin aiempia vuosia vähemmän tilanteita, joissa yleisö tai joukkueet reagoivat äänekkäästi tuomioihin. Tämä kertoo osaltaan siitä, että yhteinen tulkintalinja on kehittynyt ja ratkaisut olivat aiempaa johdonmukaisempia.

Myös tuomarit toimivat joukkueena

Yksi keskeisistä ajatuksista oli, että tuomarit eivät toimi yksilöinä vaan joukkueena. Jokaiselle kentälle muodostettiin koko turnauksen ajaksi oma tuomariryhmänsä, joka työskenteli samoissa kokoonpanoissa kilpailujen läpi. Kuitenkin semifinaaleihin ja finaaleihin koottiin erikseen ennalta nimetyt tuomarit yli kenttärajojen.

Tätä yhteistyötä painotettiin voimakkaasti. Hyvä tuomarointi ei tarkoita sitä, että jokainen tekee omia ratkaisujaan mahdollisimman näkyvästi, vaan sitä, että kolmen tuomarin yhteistyö on saumatonta ja herättää luottamusta niin ottelijoissa kuin yleisössäkin. Kun kaikki liikkuvat oikein, näkevät tilanteet kukin parhaasta kulmasta ja kommunikoivat hyvin, yksittäisiä eriäviä lippuja nähdään harvemmin. Iijima-sensei kuvasi tavoitetta hyvin: kentällä on aina neljä muuta ihmistä, jotka on otettava huomioon. Oma toiminta on sovitettava osaksi kokonaisuutta.

Merkittävä sääntömuutos: myös oman maan ottelijoita tuomaroidaan

Kilpailujen suurin käytännön muutos liittyi tuomareiden esteellisyyteen. EKF oli päättänyt, että tuomarit voivat toimia myös oman maansa otteluissa. Aiemmin tätä on pyritty välttämään mahdollisuuksien mukaan.

Ratkaisu herätti paljon keskustelua. Tilanteet, joissa tuomari joutui arvioimaan omia maanmiehiään ratkaisevissa otteluissa, koettiin vaikeiksi. Vielä haastavampia olivat tapaukset, joissa vanhempi joutui tuomaroimaan oman lapsensa ottelua. Kendon EM-kisoissa tällaisia tilanteita syntyy väistämättä, koska lajin parissa on paljon perheitä, joista noustaan sekä tuomariksi että maajoukkueisiin. Useampi tuomari toivoi vapautusta tällaisista otteluista, mutta vaihtoja ei tehty.

Toisaalta eräs shinpanshuninin tehtävässä toiminut sensei esitti ajatuksen, joka jäi mieleen. Hänen mukaansa myös oman lapsen tuomitseminen kuuluu tuomarin vastuuseen. Se ei ole helppoa, mutta kendossa ei ole tapana väistää vaikeita tilanteita. Samalla kysymys kuuluu, missä kulkee puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden raja.

Moni pohti myös, liittyykö uusi linja pidemmän aikavälin kehitykseen. Jos kaikki maat hyväksyvät omien ottelijoidensa tuomitsemisen, myös maailmanmestaruuskilpailuissa japanilaiset ja korealaiset voisivat tulevaisuudessa tuomaroida omia ottelijoitaan.

Tsubazeriai pysyy edelleen suurimpana kehityskohteena

Edelleen eniten ohjeistusta annettiin tsubazeriai-tilanteista.

Linja on selkeä: tsubazeriai on vain hetkellinen vaihe ottelussa. Ottelijoiden tulee joko irtautua nopeasti tai tehdä välitön hiki-waza. Pitkä paikallaan seisominen ei kuulu nykysääntöihin.

Jos ottelijat eivät toimi oikein, tuomarin tulee antaa hansoku, vaikka sillä olisi ratkaiseva vaikutus ottelun lopputulokseen.

Kilpailujen aikana nähtiin edelleen melko pitkiä tsubazeriai-tilanteita. Samalla oli kuitenkin helppo huomata, että heti kun tuomarit puuttuivat niihin aktiivisesti ja ottelijat korjasivat asentonsa, otteluiden kulku muuttui välittömästi vauhdikkaammaksi ja teknisesti puhtaammaksi.

Väkivalta ei ole kendoa

Toinen vahvasti esillä ollut teema oli tarpeettoman voimankäytön tunnistaminen.

Perusajatus on yksinkertainen: kaikki tarpeeton tai vaarallinen toiminta ei ole enää kendoa vaan väkivaltaa. Tällaisiin tilanteisiin tulee puuttua hansokulla.

Erityisesti junioripoikien otteluissa nähtiin muutamia tilanteita, joissa oli erotettava oikeaoppinen taiatari pelkästä työntämisestä. Rajan vetäminen ei aina ole helppoa, mutta juuri se kuuluu tuomarin tärkeimpiin tehtäviin.

Zanshin viimeistelee pisteen

Myös zanshinin merkitystä korostettiin.

Vaikka osuma olisi teknisesti hyvä, piste voidaan peruuttaa, mikäli zanshin jää puutteelliseksi. Tuomareita rohkaistiin tekemään epäröimättä torikeshi silloin, kun kokonaisuus ei täytä ipponin edellytyksiä.

Samalla muistutettiin jälleen siitä, että hyvä ippon ei ole pelkästään voimakas osuma. Yuko-datotsun arviointi on aina kokonaisuus. Kevytkin mutta täydellinen suoritus voi olla piste, kun taas näyttävä ja voimakas lyönti ei välttämättä ole.

Yhteinen sana sovittu ottelun keskeyttämisen pyytämiseksi

Yksi pieni mutta käytännössä merkittävä uudistus koski ottelijan pyyntöä ottelun keskeyttämiseksi.

Jatkossa ottelijan tulee kuuluvasti sanoa “Time”, nostaa toinen kätensä ylös ja perääntyä, mikäli hän tarvitsee tauon esimerkiksi varusteiden korjaamista varten. Aiemmin käytännöt vaihtelivat, mutta nyt yhteinen sana on päätetty ja toimii sekä Japanissa että kansainvälisissä kilpailuissa.

Pieniä käytännön havaintoja

Kilpailujen aikana tuli vastaan myös muita käytännön yksityiskohtia.

Ensimmäisenä kilpailupäivänä shinain tarkastusmerkinnät oli sijoitettu bambuosaan juuri siihen kohtaan, josta shinaita kannetaan. Merkinnät suttaantuivat ja kuluivat nopeasti pois, ja seuraavana päivänä toimitsijat olivat korjanneet linja ja merkinnät olivatkin jo perinteisellä paikallaan kahvassa.

Loukkaantumistilanteiden toimintamalli käytiin myös tarkasti läpi. Tarvittaessa lääkintähenkilökunta arvioi tilanteen ensin. Jos ottelija voi jatkaa, aikaa annetaan enintään viisi minuuttia hoitoa tai palautumista varten. Aika tulee kellottaa lääkintähenkilön lausuttua asiasta eikä sitä edeltävä, tilanteen arviointiin käytetty ottelukatkos kuluta tätä viittä minuuttia.

Tuomareille muistutettiin myös, ettei gogi ole keskustelu vaan nopea tarkistus siitä, ovatko kaikki samaa mieltä. Tuomaroinnin tuoksinnassa totesimme D-kentän tiimissä yhteisymmärryksemme siitä, että jos ehdottaa gogia, on hyvä tietää jo valmiiksi, mitä on ehdottamassa. Mitä selkeämmin asia on omassa mielessä, sitä helpompi kanssatuomareiden on vastata siihen yksinkertaisesti kyllä tai ei.

Lisäksi hansokun syy kannattaa näyttää selkeästi eleillä niin, että sekä ottelija että myös yleisö ymmärtää, miksi rangaistus annettiin.

Uusi palkintokategoria: Vuoden valmentaja

Kisoissa jaettiin ensimmäistä kertaa parhaan valmentajan (Best Coach) palkinto. Se herätti kisojen jälkeen jonkin verran keskustelua ja kysymyksiä, sillä valinnan perusteita ei avattu yleisölle. Palkinto myönnettiin Ranskan naisten maajoukkueen päävalmentajalle Natsuki Grossinille (7. dan), joka on luotsannut maata tässä roolissa vuodesta 2021 lähtien.

Ranska kuuluu jo entuudestaan Euroopan menestyneimpiä maihin, ja kentän laidalla pohdittiin, olisiko palkinto kuulunut ennemminkin jollekin nousevalle kendomaalle kannustuksena. Ennen kisojen alkua meille tuomareille valotettiin palkinnon kriteereitä näin: Palkinnon tarkoituksena on korostaa esimerkillistä budo-henkeä, kurinalaisuutta ja ryhdikkyyttä. Paino on siinä, miten valmentaja ja hänen joukkueensa toimivat kokonaisuutena: noudatetaanko aikatauluja säntillisesti ja onko toiminta kaikin puolin esimerkillistä myös ottelukenttien ulkopuolella. Palkinnon saaja määräytyi kisaorganisaation tekemien kokonaishavaintojen perusteella. Koska uusi kategoria on erinomainen tapa nostaa esiin lajin ydinarvoja, olisi jatkossa perusteltua avata nämä kriteerit selkeästi esim. kisakatalogissa tai kisojen kotisivuilla.

Mitä jäi itselle mieleen?

Yksi ajatus nousi kilpailujen aikana ylitse muiden; Kukaan meistä ei ole velvollinen toimimaan tuomarina. Voisimme kaikki jatkaa kendon harrastamista ilmankin tätä vastuuta. Silti maksamme lennot itse ja käytämme lomapäiviämme tähän. Miksi?

Kyse on tavasta antaa takaisin omalle yhteisölle. Jokainen voi olla mukana vain osallistujana, tai pyrkiä jättämään laji hieman parempaan kuntoon kuin millaisena sen itse sai. Tuomarointi on yksi tapa tehdä juuri sitä.

Kirjoittaja: Heini Korhonen

Iaidon SM-kilpailut 2026

Iaidon SM-kilpailut 2026

Viikonloppuna järjestettiin Suomen iaidonmestaruuskilpailut Riihimäellä. Lauantain seminaariin osallistui yli 50 iaidokaa. Seminaarin opettajina toimivat Paulus Artimo Sensei, Iaido Renshi Rokudan ja Tuula Kiviluoto Sensei, Iaido Rokudan

Sunnuntaina järjestettiin mestaruuskilpailut

Mudan:

1. Maria Iljanko, Leppävaaran Budoseura

2. Ville Särkkä, Lahden Kendoseura Shi Ken Kai

3. Robert Ridal, Ki-Ken-Tai-Icchi

3. Anniina Hallonbacka, Ki-Ken-Tai-Icchi

FS Risto Linna, Ki-Ken-Tai-Icchi

Ikkyu-Shodan:

1. An Tran, Ki-Ken-Tai-Icchi

2. Ella Saarenko, Leppävaaran Budoseura

3. Charlotta Rajala, Ki-Ken-Tai-Icchi

3. Thu Nguyen, Ki-Ken-Tai-Icchi

FS Ilari Sinkkonen, Ki-Ken-Tai-Icchi

Nidan:

1. Ville Pikkarainen, Ki-Ken-Tai-Icchi

2. Pavel Plotnikov, Myoken Dojo Helsinki

3. Hirofumi Ishihara, Ki-Ken-Tai-Icchi

3. An Tran, Ki-Ken-Tai-Icchi

FS Nikolas Kiikka, Yatagarasu

Yudansha:

1. Tea Pihlaja, Ki-Ken-Tai-Icchi

2. Arttu Nieminen, Seigikai

3. Konrad Okrój, Leppävaaran Budoseura

3. Ville Pikkarainen, Ki-Ken-Tai-Icchi

FS Kari Häyrinen, Leppävaaran Budoseura

Kilpailut ovat nähtävissä Kendoliiton YouTube-kanavalla: https://www.youtube.com/@finnishkendoassociation/streams
Viikonlopun aikana järjestettiin myös graduoinnit 3. daniin asti, ja yhteensä myönnettiin 14 uutta dan-arvoa.
Onnittelut kaikille palkituille ja uusille dan-arvon suorittaneille!