Helpon pisteen näkee kuka tahansa – huipputuomarointi vaatii jatkuvaa harjoittelua

Ces Japani, Kendo, Kilpailut, Tapahtumat, Ulkomailta 26.10.202626.10.2026kendo, kilpailut, tuomarointi

Kohti Tokion vuoden 2027 kendon MM-kisoja

Kansainvälisen kendon taso nousee jatkuvasti. Korean lisäksi Euroopassa ja Amerikassa on jo ottelijoita ja joukkueita, jotka pystyvät haastamaan Japanin huiput tosissaan. Tämä asettaa yhä kovempia vaatimuksia myös tuomareille. Kun helpot pisteet ovat harvassa ja ottelut ratkaistaan pienillä eroilla, tuomarin on kyettävä näkemään ja ymmärtämään myös kaikkein hienovaraisimmat tekniikat.

Tämä oli yksi keskeisistä viesteistä kansainvälisen kendoliiton (FIK) lokakuun alussa Pariisissa järjestämässä Euroopan tuomariseminaarissa. Seminaari oli osa valmistautumista Tokiossa 27.–30.5.2027 järjestettäviin kendon maailmanmestaruuskilpailuihin.

Seminaarin pääopettajina toimivat Kunihide Koda sensei ja Takeshi Ishii sensei, molemmat hanshi 8. dan. Tuomarikokelaita oli kaikkiaan 36, joista kolme Suomesta: Mikko Salonen, Markus Frey ja Heini Korhonen.

FIK European Zone Shinpan seminar for WKC2026

MM-kisoihin tarvitaan aiempaa enemmän – ja parempia – tuomareita

Koda-sensei aloitti seminaarin kertomalla MM-kisojen tuomarivalmisteluista. Milanon vuoden 2024 MM-kisoissa oli kuusi kenttää ja yhteensä 42 tuomaria. Tämä ei hänen mukaansa enää riitä. Jokaiselle ottelualueelle tarvitaan kolme kolmen tuomarin ryhmää. Kuudella kentällä tämä tarkoittaa yhteensä 54 tuomaria.

Edellisiin MM-kisoihin valittiin Euroopasta 12 tuomaria. Nyt tavoitteena on kasvattaa määrää hieman ja saada mukaan myös enemmän naistuomareita. Valinnoissa ratkaisee kuitenkin yksinomaan osaaminen: tasovaatimuksista ei tingitä määrällisten tavoitteiden saavuttamiseksi, vaan tarvittaessa tuomareita valitaan vähemmän.

Tuomaroinnin taso on kansainvälinen haaste. Koda-sensei nosti esiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyt Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailut, joissa tuomarointi oli saanut voimakasta kritiikkiä, erityisesti Japanin ja Korean välisessä loppuottelussa.

Tuomarin tärkein tehtävä on pisteen eli ipponin arvoisen yuko-datotsun eli hyväksyttävän osuman tunnistaminen. Kaiken muun on rakennuttava sen ympärille. Hyvä tuomari tunnistaa aina selvän ipponin mutta huipputuomarin osaaminen mitataan niissä tilanteissa, joissa ratkaisu ei ole ilmeinen. Jos tuomari ei pysty tunnistamaan hienovaraisia ja vaikeasti havaittavia tilanteita ja tekniikoita (genmyo na waza), hänen osaamisensa ei riitä maailman huipulle.

Maailman parhaat ottelijat tuomareiden testinä

Seminaarin harjoitusottelijoina oli viisi japanilaista huippukendokaa, kaksi naista ja kolme miestä, sekä Euroopan maajoukkueiden kärkiottelijoita. Kaikki kolme japanilaista miestä olivat valmistautumassa myös 3.11. Tokion Nippon Budokanissa järjestettäviin Japanin mestaruuskilpailuihin.

Harjoitusottelut olivat todella korkeatasoisia. Japanilaiset opettajatkin kiinnittivät huomiota siihen, kuinka yksittäiset eurooppalaiset ottelijat kykenevät nykyään kamppailemaan pisteistä japanilaisten huippujen kanssa.

Japanin maailmanmestaruus ei enää tule itsestään. Ei enää vain Korean vaan myös Euroopan ja Amerikan parhaat joukkueet pakottavat japanilaiset tekemään parhaansa. Tuomareiden pitäisi pystyä vielä tätäkin parempaan: näkemään ja tuomitsemaan tilanteet, joissa maailman parhaat ottelijat yrittävät kaikin keinoin saada ratkaisevan edun.

Tämä tekee tuomaroinnista sekä kiinnostavaa että armotonta. Pisteitä ei anneta ilmaiseksi, eikä niitä myöskään saa tuomita kevyin perustein.

Piste ei pääty osumaan – zanshin on katsottava loppuun asti

Yksi seminaarin vahvimmista painotuksista koski zanshinia. Koda-sensein mukaan sen arvioinnissa on ongelmia sekä Japanissa että Koreassa.

Tuomari ei saa lopettaa tilanteen seuraamista osumahetkeen tai nostaa lippua liian nopeasti. Hyväksyttävän osuman edellytyksiä on arvioitava kokonaisuutena, zanshin mukaan lukien. Ottelijan toiminta on katsottava kunkin tilanteen loppuun asti.

Jokainen kolmesta tuomarista vastaa itsenäisesti omasta päätöksestään. Muiden lippuja ei pidä seurata eikä omaa ratkaisua tehdä niiden perusteella. Jos esimerkiksi fukushin huomaa hyväksytyn osuman jälkeen, ettei zanshin toteutunut, myös hän voi esittää pisteen peruuttamista eli torikeshia. Pisteen peruuttaminen käsitellään aina tuomareiden neuvottelussa (gogi).

Toinen Koda-sensein esiin nostama ongelma oli shinain kärjen lyöminen lattiaan osuman jälkeen. Erityisesti tsukin jälkeen jotkut ottelijat pudottavat shinain kärjen lattian kautta. Tämä on epäasianmukaista toimintaa, joka voi johtaa pisteen peruuttamiseen. Jos toiminta toistuu ottelun aikana esimerkiksi kahdesti tai kolmesti, seurauksena voidaan siitä tuomita myös virhepiste eli hansoku.

Koda-sensei korosti, että tuomareilla on vastuu opettaa näitä asioita oikein myös omassa harjoitus- ja opetustoiminnassaan. Kyse ei ole vain yksittäisten kilpailutilanteiden ratkaisemisesta vaan siitä, millaista kendoa haluamme edistää.

Tsubazeriai on edelleen vaikea kysymys

Tsubazeriai sai jälleen paljon huomiota. Erityisesti käsien pitäminen liian korkealla ja vastustajan töniminen nousivat esiin. Tällainen toiminta on vaarallista, ja siitä on tullut valituksia myös Japanin kendoliitolle.

Koda-sensei muistutti, että toimintaa pitäisi ajatella oikeiden miekkojen näkökulmasta. Miltä tilanne näyttäisi ja miten siinä voisi toimia, jos shinain sijasta käsissä olisi oikea miekka?

Oikeassa tsubazeriaissa asento ja kontakti ovat hallittuja. Irtautuminen tapahtuu ripeästi ja määrätietoisesti, shinain sivu (shinogi) toista vasten. Tarpeeton töniminen, sitominen ja vääränlaiset otteet on kitkettävä pois. Tuomareiden on myös uskallettava puuttua näihin tilanteisiin hansokuilla.

Ottelijoiden ei myöskään pitäisi ikään kuin signaloida toisilleen, että nyt erotaan tsubazeriaista. Tällainen voi johtaa väärinkäsityksiin, mahdollistaa hämäyksen tai altistaa ottelijan vastustajan lyönnille.

Tsubazeriaihin liittyvissä hansoku-tilanteissa päävastuu on päätuomarilla (shushin), joka kutsuu tarvittaessa gogin koolle. Gogin tuloksen ilmoittaa aina shushin. Tuomarin on myös hyvä viestiä hansokun syy selkeästi eleillä niin ottelijoille kuin yleisölle.

Seminaarissa jaettiin lisäksi erillinen, yksityiskohtainen ohjeistus niton eli kahden shinain käytön tuomarointiin. Käytännön harjoittelussa nito jäi kuitenkin tällä kertaa vähälle huomiolle, sillä harjoitusottelijoissa ei ollut niton käyttäjiä.

Voisiko video auttaa tuomareita?

Yksi seminaarin kiinnostavimmista uutuuksista oli videon kokeileminen tuomarikoulutuksen apuvälineenä.

Koda-sensei kertoi kansainvälisestä keskustelusta videotuomaroinnin mahdollisesta käyttöönotosta. Koreassa käytetään ja maa on esittänyt videotarkistusten harkitsemista kansainvälisiin kilpailuihin. Asiasta on keskusteltu kansainvälisen tuomarikollegion kesken. Siihen kuuluvat kunkin alueen edustajina Koda (JPN/FIK), Labru (FR/Eurooppa), Tagawa (USA/Amerikat) ja Kim (ROK/Asia-Oseania) sensei.

Koda-sensei oli itse käynyt Koreassa tutustumassa siellä käytössä olevaan järjestelmään. Koreassa otteluita kuvataan kolmella korkeatasoisella kameralla, ja niiden avulla voidaan tarkistaa, osuiko lyönti todella sallittuun osuma-alueeseen. Tarkistusta pyytää joukkueen valmentaja (kantoku), usein ottelijalta saamansa viestin perusteella.

Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Koda-sensei nosti esiin esimerkiksi tilanteen, jossa lyhyempi ottelija tekee pitkää vastustajaa vastaan debana-menin ja osuu tämän men-ganen alueelle. Osuman tulkinnassa on otettava huomioon myös vastustajan asento ja toiminta. Samoin gyaku-don jälkeen selkänsä kääntäneen ottelijan tilannetta ei voi välttämättä arvioida oikein pelkästä hidastetusta osumakuvasta.

Video voi näyttää, mihin shinai osui, mutta se ei välttämättä kerro, oliko koko suoritus kendon sääntöjen ja periaatteiden mukainen hyväksyttävä osuma.

Kun Koda-sensei kysyi seminaarin tuomarikokelaiden suhtautumista videotuomarointiin, vain kolme osallistujaa kannatti sitä varauksetta. Suurin osa ei osannut asettua selvästi puolesta eikä vastaan. Koda-sensein oma johtopäätös oli, että asiaa täytyy tutkia lisää.

Kansainvälisissä kilpailuissa videotarkistuksia ei toistaiseksi oteta käyttöön. Sen sijaan seminaarissa kokeiltiin uutena menettelynä videotarkistusta tuomareiden koulutuksen tukena. Ottelija saattoi pyytää tarkistamaan, oliko hyväksytyksi tuomittu lyönti todella osunut oikeaan osuma-alueeseen. Tarkoituksena ei ollut luoda varsinaista valitusmenettelyä, vaan kehittää tuomareiden kykyä arvioida osumia oikein ja yhdenmukaisesti.

Käytännössä videota hyödynnettiin vain muutamassa tilanteessa, mutta kokeilu oli mielestäni hyödyllinen. Ainakin kourallinen osumia todettiin menneen ohi ja tuloksena oli torikeshi. Käytännön toimintatavoissa ja tekniikassa on vielä kehittämistä. Esimerkiksi erillinen kuvausryhmä ja suuri näyttö auttaisivat tekemään videotarkistuksesta huomattavasti tehokkaamman opetustilanteen.

Kokeilu oli tervetullut avaus. Video ei korvaa tuomarin omaa harkintaa, mutta oikein käytettynä se voi auttaa kehittämään sitä.

Kolme tuomaria, yksi kokonaisuus

Tuomaroinnissa on paljon muutakin hallittavaa kuin hyväksyttävien osumien ja virheiden tunnistaminen.

Seminaarissa käytiin yksityiskohtaisesti läpi tuomareiden vaatetusta, asusteiden värejä, hiusten siisteyttä, kasvojen ilmeitä, ryhtiä ja yleistä esiintymistä. Erityisen paljon huomiota kiinnitettiin liikkumiseen ottelualueella.

Kolmen tuomarin muodostaman kolmion on säilyttävä toimivana ottelun liikkeiden mukana. Muodostelmaa on osattava muuttaa tilanteen edellyttämällä tavalla, mutta samalla jokaisen tuomarin on kyettävä seuraamaan sekä ottelijoita että muita tuomareita. Tuomareiden tulisi myös pysyä mahdollisuuksien mukaan ottelualueen sisäpuolella.

Koda-sensei korosti erityisesti, että tuomarikolmikon harmonian on alettava jo odotuspenkillä, ennen ottelun alkua.

Ajatus kuvaa hyvin tehtävän vaatimuksia. Jokainen tuomari tekee ratkaisunsa itsenäisesti, mutta kolmikon on silti toimittava yhtenäisesti. Tämä näkyy jo siinä, miten tuomarit istuvat odottamassa vuoroaan, astuvat ottelualueelle, liikkuvat siellä ja poistuvat yhdessä.

Näitä yksityiskohtia harjoiteltiin ja arvioitiin tarkasti. Huipputuomarointi vaatii paitsi oikeita ratkaisuja myös varmaa, sujuvaa ja arvokasta toimintaa.

Tuomariksi ei tulla pelkillä vanhoilla natsoilla

Viikonloppuun mahtui myös runsaasti omaa kendoharjoittelua. Perjantaina ja lauantaina järjestettiin pitkät seitsemännen danin osallistujien mawarigeikot, joiden jälkeen oli vielä mahdollisuus vapaaseen jigeikoon japanilaisten opettajien, ottelijoiden ja samaan aikaan järjestetyn noin 100 hengen leirin osallistujien kanssa.

Harjoittelu oli hyvää muistutusta siitä, ettei tuomarointi ole omaan kendoharjoitteluun nähden erillinen asia. Ottelutilanteiden ymmärtäminen edellyttää myös jatkuvaa oman kendon kehittämistä.

MM-kisojen tuomariksi ei vain kävellä vanhoilla natsoilla. Vaikka taskussa olisi korkea dan-arvo, vuosikymmenten harjoittelu ja runsaasti arvokisakokemusta, jokaisen on pystyttävä osoittamaan osaamisensa aina uudelleen.

Euroopan seminaarin jälkeen jäämme odottamaan tietoa siitä, ketkä valitaan jatkamaan maaliskuussa 2027 Japanin Katsu-urassa järjestettävään kaikkien alueiden yhteiseen tuomariseminaariin. Siellä tehdään lopulliset valinnat Tokion MM-kisoja varten.

Kansainväliselle huipulle tähtäävä tuomarointi haastaa mieltä, kehoa ja kukkaroa. Matkustaminen, harjoittelu ja jatkuva osaamisen kehittäminen vaativat aikaa, rahaa ja omistautumista. Kyse on kuitenkin myös tavasta antaa takaisin lajille ja yhteisölle, jonka parissa on itse saanut kasvaa ja kehittyä.

Hyvistä tuomareista hyötyvät ennen kaikkea ottelijat. Jos tuomarit eivät pysty tunnistamaan taitavia suorituksia ja arvioimaan niitä johdonmukaisesti, eivät kilpailijatkaan voi kehittyä täyteen potentiaaliinsa.

Kansainvälisen kilpailukendon tason noustessa tuomareilla ei ole varaa jäädä paikalleen. Eikä kehitys tapahdu ilman harjoittelua – tuomarointia on opeteltava hikipäässä ja täysillä.

Kirjoittaja: Heini Korhonen

(Japaninkielisten termeistä puuttuvat pitkiä vokaaleja indikoivat erikoismerkit teknisistä syistä.)

50. Kitamoto leiri ja Sakura Journey

admin Japani, Kendo, Ulkomailta 17.08.202617.08.2026kendo

Matkani Katsuuraan alkoi kesän 2025 Porin kendoleiriltä. Heini Korhonen oli käynyt keväällä Japanissa Kitamoto kendo leader’s -seminaarissa ja hän jakoi seminaarikokemuksiaan iltaa istuttaessa. Seminaari oli ollut selvästi merkityksellinen hänelle, sen pystyi aistimaan koko siitä olemuksesta ja palosta, millä Heini seminaarista puhui. Heinin innostus tarttui ja huomasin jatkuvasti kesälomalla ajattelevani, että ei tällaista tilaisuutta vain voi jättää käyttämättä.

Kitamoto international kendo leader’s seminar

Perinteinen Kitamoto leiri pidettiin 50.:ttä kertaa 17.-24.10.2025 Katsuurassa. Ensimmäinen leiri pidettiin Katsuurassa vuonna 1975 ja sen jälkeen sitä on pidetty Kitamotossa. Koronan jälkeen leiri palasi Katsuuraan, jossa se on järjestetty vuodesta 2023 lähtien. Leiri kokoaa yhteen paikkaan kokeneita kendokoita kymmenistä eri maista viikon ajaksi oppimaan yhdessä ja jakamaan kokemuksia. Tällä kerralla mukaan oli kutsuttu Suomesta kaksi kendokaa, Pia Karasjärvi ja Jarno Rekiranta.

Lentomme laskeutui Naritan lentokentälle pilvisenä torstaiaamuna. Olimme Pian kanssa suunnitelleet menevämme Japaniin päivää aiemmin ja sitten seminaarin jälkeen jäävämme pariksi päiväksi katselemaan paikkoja. Seminaaria edeltäväksi yöksi oltiin varattu hotelli Chibasta. Sieltä oli kätevä matka Tokioon, seminaaripaikalle, sekä läheiseen kendokauppaan, josta hankimme shinait sekä aivan luvattoman paljon kaikkea muuta. Saimme myös puristettua aikatauluumme lyhyen vierailun Tokioon tuliaisostoksia varten.

Perjantaina suuntasimme kohti Katsuuraa paikallisjunalla Chibasta. Junassa törmäsimme tutunoloisia tavaroita kantaviin henkilöihin, jotka eivät olleet paikallisia. Meitä olikin siinä junassa suurempi porukka menossa samaan osoitteeseen. Perille Katsuuran juna-asemalle saapuessamme alkoi olla jo hämärää, eikä julkisesta liikenteestä oikein ollut siellä kokemuksia, joten lähdimme yhteistuumin taapertamaan kohti seminaaripaikkaa. Eihän sinne kovin pitkä matka kartan mukaan ollut.

Matka sujui verkkaisesti ja kaikista huokui innostus tulevaa seminaaria kohtaan. Tultuamme seminaaripaikan lähelle viimeisen mäen juureen, tuli kuitenkin tunne, että on ehkä tullut tehtyä arviointivirhe. Mäki oli jyrkkä ja pitkä ja mukana kaikilla oli kendovarusteiden lisäksi kaikki mahdollinen tavara, mitä reissussa oli matkassa. Tästä alkoi seminaarin ensimmäinen ja fyysisesti rankimmasta päästä oleva ponnistus.

Illalla meidät jaettiin kahden hengen huoneisiin. Jako oli ilmeisesti tehty kutakuinkin ikäjärjestyksessä, mikä toimi hyvin, sillä useilla oli samankaltaisessa elämäntilanteessa oleva kämppäkaveri, joten juttua löytyi helposti muistakin aiheista, kuin kendosta.

Leirillä opettajina toimi liuta 8. Dan huippuopettajia:

Okajima Kiyokazu

Shimojima Tsuneshi

Tomohiro Koji

Karukome Yoshiomi

Mukana ohjaamassa oli myös Yoshisato sekä Takamori senseit ja leirin vakiovarustukseen kuuluva Alex Bennett, joka toimi myös tulkkina.

Ensimmäinen seminaaripäivä alkoi aamupalalla, avajaisseremonialla, yhteiskuvalla ulkona ja orientaatiolla. Päivän rakenne oli normaalisti seuraava:

6:30-7.30 aamukeiko

Aamupala

9:00-11:30 kata tai kihon bokutolla tai shinailla

Lounas

13:30-15:30 Tuomarointi, shiai

15:40-18:00 Keiko

Päivällinen

19:30-20:30 iltaluento

Sillä lisäyksellä, että vähintään kerran päivässä oli aivan välttämätöntä hyödyntää seminaarikeskuksen ofuroa. Kuuma kylpy harjoitusten jälkeen rentoutti lihaksia ja virkisti mieltä, ihan kuin olisi saunassa käynyt. Iltaisin jäi myös hyvin aikaa käydä ostoksilla, syömässä tai istua iltaa hyvässä seurassa.

Ensimmäiset päivät japanissa olivat pilvisiä, mutta lämpötila oli silti hellelukemissa. Viikonlopun jälkeen ilmat alkoivat kuitenkin viiletä, tosin t-paidalla ja kevyellä takilla tarkeni koko reissun ajan. Ulkoilman lämpötilanvaihtelut tuntuivat myös salissa. Alkuseminaarin harjoitukset olivat kendotieni nihkeimpiä ilmankosteudeltaan ja kun kelit viilenivät, oli sali (aamuisin) kylmimpiä, missä olen harjoitellut, mutta seura ja tunnelma olivat koko seminaarin ajan lämpimät.

Harjoituksissa korostuivat kihon ja kata, joiden käsittelyssä varsinkin kihonin kohdalla oli näkökulmana se, mitä me voimme viedä aloittelijoille ja vähän edistyneemmille takaisin omaan seuraamme ja maahamme. Mitkä ovat ne asiat, mitä perustekemisessä tulee korostaa: jalkatyö, vartalo, äänen käyttö, seme. Kataa teimme myös keskustellen perusteellisesti pienemmistäkin nuansseista. Opettajat vastasivat kärsivällisesti kiperiinkin kysymyksiin, joita seminaariväellä riitti.

Seminaarissa uppouduttiin myös tuomarointiin toden teolla. Tuomaritoiminnan käsittely aloitettiin perusasioista, kuten seminaarissa muidenkin kendon osa-alueiden kanssa: tuomarin ja lippujen asento, liikkuminen, termit, ääni, paikka suhteessa ottelijoihin ja toisiin tuomareihin. Tuomaroimme toistemme sekä keskiviikkona vierailleiden opiskelijoiden otteluita.

Toistemme otteluiden tuomaroinnissa oltiin aktiivisia sivustaseuraajia ja otteluita keskeytettiin kiinnostavissa tilanteissa keskusteluja varten. Vähä vähältä ottelun seuraamiseen alkoi harjaantua ja fokus rupesi siirtymään tilanteissa yhä aikaisempaan hetkeen. Siihen, miten ottelijat alkavat luoda paikkaa ja miten tilanne alkaa kehittyä kohti lyöntiä.

Tuomarikoulutus huipentui huoneiden väliseen joukkuekisaan, jossa huonetoverit ottelivat vastakkaisissa joukkueissa. Tässä päästiin ottamaan miekalla mittaa seminaarin tutuimmaksi käyneen toverin kanssa ja tuomaroimaan hyvin intensiivisiä ja kiinnostavia otteluita. Tulostaulua piti lopussa tarkastella oikein ajan kanssa, sillä ottelut olivat hyvin tasaisia ja lopputulos ratkesi vasta viimeisessä ottelussa.

Useampana iltana ohjelmassa oli iltaluento erinäisistä aiheista. Näitä luentoja kävivät pitämässä vierailevat tähdet, kuten Suomessa hyvinkin tuttu Miyasaka-sensei, joka piti luennon dopingista. Luentoja oli myös FIK:sta organisaationa sekä kendon historiasta. Muitakin vierailevia opettajia oli mukana seminaarissa sekä seuraamassa, että ottamassa osaa jigeikoon.

Seminaari toi yhteen kendokoita ympäri maailman Euroopasta, Amerikasta ja Aasiasta, ja oli ilo huomata, että kendo on vetänyt puoleensa loistavia, ystävällisiä ja innokkaita tyyppejä kaikkialla. Suosittelemme leiriä lämpimästi, tämä oli helposti yksi parhaista kendokokemuksista tähän mennessä. Viikko seminaarissa oli täynnä upeita kokemuksia, ahaa-elämyksiä ja hyvää ruokaa. Seminaari poiki uusia ystäviä ja kontakteja kendomaailmaan, whatsapp ryhmän seminaarin jäsenille, jossa jaetaan tietoa ja kokemuksia sekä tietenkin kaverikuvia, kun Kitamoto-tutut toisiinsa maailmalla törmäävät.

Kendo world keikokai

Seminaarin päätöspäivänä keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja siistimme paikat. Matkamme jatkui seuraavaksi Sakuraa kohti, Kitamoton vakiovarustukseen kuuluvan Alexander Bennettin ja Kendo Worldin järjestämälle Samurai Journeylle. Katsuurasta kiertueelle tuli mukaan kymmenkunta seminaarin kendokaa, joiden kanssa tutustuimme Japanin historiaan ja paikallisiin kendokoihin. Reissulla käytiin tekemässä keikoa paikallisten opettajien kanssa ja sen lisäksi kierreltiin Sakuran kulttuurikohteissa. Varsin lyhyessä ajassa ehdittiin käydä useassa paikassa, Hotta Masatomon asuintiloilla, kansallisen historian museossa, Tatsumi-Ryu -esittelyssä, Samuraiden asuinpaikoilla, Makata-pyhäkössä sekä yksityisessä Katana-näyttelyssä.

Perjantaina kävimme paikallisella dojolla vierailulla ja teimme mawari geikoa paikallisten opettajien kanssa. Mukana oli aikalailla sama määrä meitä vierailijoita, kuin dojon omaa porukkaa, joten tässä pääsi todella lämmittämään päivän matkustelun jumittamia jäseniä. Tämä tapahtuma oli näköjään poikinut mediankin huomiota ja paikallistelevision toimittaja sekä kuvaaja olivat paikan päällä taltioimassa tilaisuutta. Bennett hoiti median ja me saimme keskittyä kendoon.

Lauantaina kulttuurikiertelyn jälkeen meillä oli edessä Kendo World Keiko-Kai. Tapahtuma oli kerännyt nelisenkymmentä kendokaa Seishonen gymnasiumille, tosin tiukan aikataulun vuoksi ei juuri ehditty tutustumaan muuten, kuin miekan avulla. Mukana oli myös useita 7. Ja 8. Dan opettajia ja olikin mielenkiintoista käydä parin päivän aikana harjoittelemassa valtavan monen hyvin erilaisen opettajan kanssa. Tämä oli myös kendon osalta päätös reilun viikon pituiselle matkallemme Japaniin.

Sunnuntaina oli aika kerätä tavarat hotellilta, käydä hyvästellä muut matkalaiset sekä Bennett ja suunnata kotia kohti (pienen Akihabara-kierroksen jälkeen).

Aika tuntui lentäneen hurjaa vauhtia, kun tekemistä, seuraa ja tapahtumia oli päivät pullollaan. Vaikka paluumatkalla jo odottikin perheen näkemistä ja reissusta kertomista, niin olon täytti haikeus. Niin paljon oli koettu ja nähty ja tätä reissua yhä näin puolen vuoden jälkeen sulattelen sekä lämmöllä muistelen.

-Jarno

TV uutinen:

Kendon kevätleiri 2026 kokosi yli sata harjoittelijaa Helsinkiin

Thomas Vikberg Japani, Kendo, Tapahtumat 06.04.202615.04.2026

Suomen Kendoliiton kendon kevätleiri 2026 järjestettiin Helsingissä 13.–15.2.2026 Arena Center Myllypurossa. Viikonloppuleiri kokosi yhteen reilut 100 kendokaa eri puolilta Suomea ja ulkomailta.

Teksti: Heini Korhonen
Kuvat: Anne Rähmönen

Leirin opettajina toimivat Nippon Sport Science Universityn huippuopettajat Makoto Yagisawa sensei (Kyoshi 8. dan), Nobuaki Furusawa sensei (Kyoshi 7. dan) ja Chikano Shinzato sensei (Kyoshi 7. dan). Kuten yksi kolmesta opettajasta, myös kolmannes leiriläisistä oli naisia.

Harjoituksissa yhdistyivät kendon tekninen tarkkuus, taktinen ymmärrys ja syvempi pohdinta siitä, mistä onnistunut suoritus ja ippon todellisuudessa syntyvät.

Yagisawa sensein korosti ymmärrystä siitä, että ippon ei ole vahinko. Onnistunut suoritus ei synny sattumalta, vaan siihen kuuluvat kamae, seme, datotsu ja zanshin. Näiden lisäksi hän nosti esiin myös käsitteen toraeru – kyvyn havaita, ennakoida ja ymmärtää tilanne syvällisesti. Koska itse lyönti kestää vain noin 0,15–0,3 sekuntia, on liian myöhäistä ensin katsoa, nähdä ja vasta sitten toimia. Siksi ratkaisevaa on juuri oikean hetken tunnistaminen jo ennen näkyvää tapahtumaa. Toraeru avautui opetuksessa monipuolisena käsitteenä. Siihen liittyvät ennakointi, tunteminen ja oivaltaminen. Samaa ajatusta tukivat myös viittaukset Mitsuhashi -sensein opetukseen kahdesta tavasta voittaa: yomi ni yoru kachi, voitto lukemalla, ja seme ni yoru kachi, voitto paineen kautta. Molemmissa ratkaisevaa on kyky havaita vastustajaa syvemmin kuin pelkän ulkoisen liikkeen tasolla.

Harjoituksissa korostui myös katseen merkitys. Yagisawa sensei viittasi Miyamoto Musashin käsitteisiin kan ja ken: toisaalta kykyyn nähdä vastustajan aikomus, toisaalta havainnoida vastustajan fyysistä olemusta. Samaa kokonaisuutta kuvastaa myös tuttu periaate ichi gan, ni soku, san tan, shi riki – ensin katse, sitten jalat, kolmantena kantti ja neljäntenä voima. Harjoittelijan tehtävä on nähdä, mitä vastustaja aikoo, tunnistaa reaktio tai sen puute, ja samalla olla itse valmis tilanteen muutokseen – valmiuden on kestettävä koko ottelun ajan.

Seme nousi opetuksessa erityisen tärkeäksi teemaksi. Yagisawa sensei painotti, että semen ja toraen merkitys vain kasvaa kendokan ikääntyessä. Täysin sama tilanne ei koskaan toistu, joten ratkaisevaa on kyky luoda ja hallita tilannetta, ei vain reagoida siihen. Seme sisältää paljon: askeleet, ki-gurain, painostuksen ja lopulta seme syntyy ilman näkyvää liikettä.

Etäisyyden hallinta liittyi tähän olennaisesti. Yagisawa sensei käsitteli perinteisiä etäisyyksiä – toma, issoku itto no ma’ai ja chikama – ja erityisesti siirtymistä iskuetäisyydelle. Hän kuvasi, kuinka kehoa täytyy usein siirtää noin 80 senttimetriä eteenpäin, mutta liikkeen on tapahduttava hallitusti ja tehokkaasti. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, ettei vasen kantapää nouse liikaa, vaan liike syntyy ikään kuin painamalla lattiaa vasten vasemmalla jalalla. Harjoituksissa tätä konkretisoitiin pariharjoitteella, jossa harjoituspari asetti oman jalkansa tekijän vasemman kantapään alle muistuttamaan oikeasta liikesuunnasta. Hyvässä lyönnissä lantio ikään kuin kohoaa iskuhetkellä ylöspäin, jolloin vasen jalka seuraa luonnollisesti oikealle paikalleen. Paino täytyy tuoda eteen juuri lantiota eteenpäin tuomalla. Tekniikka ei siis ole vain käsien tai jalkojen toimintaa, vaan koko kehon tarkoituksenmukaista ja taloudellista käyttöä.

Vastatekniikoiden osalta Yagisawa sensei korosti erityisesti sasoin merkitystä: vastustajaa ei vain odoteta hyökkäämään, vaan hänet kutsutaan tai houkutellaan lyömään. Lisäksi esim. suriage-menissä ratkaisevaa on, että suriage tapahtuu täsmälleen samalla hetkellä, kun oikea jalka liikkuu eteenpäin. Harjoituksissa tehtiin myös sovellettuja ooji-waza-harjoitteita, jossa vastatekniikoita vietiin käytännön ottelutilanteisiin. Mukana oli esimerkiksi migi-kaeshi-doo.

Leiriviikonloppu tarjosi osallistujille paljon enemmän kuin vain fyysistä harjoittelua. Lauantai-iltana noin puolet leiriläisistä osallistui yhteiseen illanviettoon senseiden kanssa. Hyvän ruoan ja mukavan seurustelun lomassa muisteltiin myös tarinoita siitä, kun Yagisawa sensei vieraili Suomessa Japanin kendoliiton lähettämänä valmentajana vuonna 2003. Ilta tarjosi lämpimän ja rennon mahdollisuuden jakaa yhteisiä muistoja ja vahvistaa yhteishenkeä.

Korkeatasoinen opetus, hyvä harjoitteluilmapiiri ja suuri osallistujamäärä tekivät kevätleiristä yhden kendovuoden kohokohdista. Sunnuntaina järjestetyt graduoinnit päättivät viikonlopun hienosti.

Lämpimät kiitokset leirin eteen tehdystä työstä paitsi nimetyille suomalaisille apuohjaajille Markus Frey (kyoshi 7. dan), Kari Ruuhilahti (kyoshi 7. dan), Akseli Korhonen (renshi 7. dan), muille avustaneille 7. ja 6. danin opettajille. Suomen kendoliitto kiittää myös Ruotsin kendoliittoa yhteistyöstä, joka mahdollisti kolmen opettajan kutsumisen yhtä aikaa. Kiitokset myös isäntäseura Ki-Ken-Tai-Icchille. Erityiskiitos kuuluu ehdottomasti kaiken ison ja pienen maan ja taivaan välillä leirillä hoitaneelle vapaaehtoisten ryhmälle – Anna-Kaari, Anne, Emi, Heini, Hitomi, Maiju, Mari, Midori, Mikko, Pia V, Pia K, Salla, Satomi, Sofia ja Taro.

← Previous