50. Kitamoto leiri ja Sakura Journey

50. Kitamoto leiri ja Sakura Journey

Matkani Katsuuraan alkoi kesän 2025 Porin kendoleiriltä. Heini Korhonen oli käynyt keväällä Japanissa Kitamoto kendo leader’s -seminaarissa ja hän jakoi seminaarikokemuksiaan iltaa istuttaessa. Seminaari oli ollut selvästi merkityksellinen hänelle, sen pystyi aistimaan koko siitä olemuksesta ja palosta, millä Heini seminaarista puhui. Heinin innostus tarttui ja huomasin jatkuvasti kesälomalla ajattelevani, että ei tällaista tilaisuutta vain voi jättää käyttämättä.

Kitamoto international kendo leader’s seminar

Perinteinen Kitamoto leiri pidettiin 50.:ttä kertaa 17.-24.10.2025 Katsuurassa. Ensimmäinen leiri pidettiin Katsuurassa vuonna 1975 ja sen jälkeen sitä on pidetty Kitamotossa. Koronan jälkeen leiri palasi Katsuuraan, jossa se on järjestetty vuodesta 2023 lähtien. Leiri kokoaa yhteen paikkaan kokeneita kendokoita kymmenistä eri maista viikon ajaksi oppimaan yhdessä ja jakamaan kokemuksia. Tällä kerralla mukaan oli kutsuttu Suomesta kaksi kendokaa, Pia Karasjärvi ja Jarno Rekiranta.

Lentomme laskeutui Naritan lentokentälle pilvisenä torstaiaamuna. Olimme Pian kanssa suunnitelleet menevämme Japaniin päivää aiemmin ja sitten seminaarin jälkeen jäävämme pariksi päiväksi katselemaan paikkoja. Seminaaria edeltäväksi yöksi oltiin varattu hotelli Chibasta. Sieltä oli kätevä matka Tokioon, seminaaripaikalle, sekä läheiseen kendokauppaan, josta hankimme shinait sekä aivan luvattoman paljon kaikkea muuta. Saimme myös puristettua aikatauluumme lyhyen vierailun Tokioon tuliaisostoksia varten.

Perjantaina suuntasimme kohti Katsuuraa paikallisjunalla Chibasta. Junassa törmäsimme tutunoloisia tavaroita kantaviin henkilöihin, jotka eivät olleet paikallisia. Meitä olikin siinä junassa suurempi porukka menossa samaan osoitteeseen. Perille Katsuuran juna-asemalle saapuessamme alkoi olla jo hämärää, eikä julkisesta liikenteestä oikein ollut siellä kokemuksia, joten lähdimme yhteistuumin taapertamaan kohti seminaaripaikkaa. Eihän sinne kovin pitkä matka kartan mukaan ollut.

Matka sujui verkkaisesti ja kaikista huokui innostus tulevaa seminaaria kohtaan. Tultuamme seminaaripaikan lähelle viimeisen mäen juureen, tuli kuitenkin tunne, että on ehkä tullut tehtyä arviointivirhe. Mäki oli jyrkkä ja pitkä ja mukana kaikilla oli kendovarusteiden lisäksi kaikki mahdollinen tavara, mitä reissussa oli matkassa. Tästä alkoi seminaarin ensimmäinen ja fyysisesti rankimmasta päästä oleva ponnistus.

Illalla meidät jaettiin kahden hengen huoneisiin. Jako oli ilmeisesti tehty kutakuinkin ikäjärjestyksessä, mikä toimi hyvin, sillä useilla oli samankaltaisessa elämäntilanteessa oleva kämppäkaveri, joten juttua löytyi helposti muistakin aiheista, kuin kendosta. 

Leirillä opettajina toimi liuta 8. Dan huippuopettajia: 

Okajima Kiyokazu

Shimojima Tsuneshi

Tomohiro Koji

Karukome Yoshiomi

Mukana ohjaamassa oli myös Yoshisato sekä Takamori senseit ja leirin vakiovarustukseen kuuluva Alex Bennett, joka toimi myös tulkkina.

Ensimmäinen seminaaripäivä alkoi aamupalalla, avajaisseremonialla, yhteiskuvalla ulkona ja orientaatiolla. Päivän rakenne oli normaalisti seuraava:

6:30-7.30 aamukeiko

Aamupala

9:00-11:30 kata tai kihon bokutolla tai shinailla

Lounas

13:30-15:30 Tuomarointi, shiai

15:40-18:00 Keiko

Päivällinen

19:30-20:30 iltaluento

Sillä lisäyksellä, että vähintään kerran päivässä oli aivan välttämätöntä hyödyntää seminaarikeskuksen ofuroa. Kuuma kylpy harjoitusten jälkeen rentoutti lihaksia ja virkisti mieltä, ihan kuin olisi saunassa käynyt. Iltaisin jäi myös hyvin aikaa käydä ostoksilla, syömässä tai istua iltaa hyvässä seurassa.

Ensimmäiset päivät japanissa olivat pilvisiä, mutta lämpötila oli silti hellelukemissa. Viikonlopun jälkeen ilmat alkoivat kuitenkin viiletä, tosin t-paidalla ja kevyellä takilla tarkeni koko reissun ajan. Ulkoilman lämpötilanvaihtelut tuntuivat myös salissa. Alkuseminaarin harjoitukset olivat kendotieni nihkeimpiä ilmankosteudeltaan ja kun kelit viilenivät, oli sali (aamuisin) kylmimpiä, missä olen harjoitellut, mutta seura ja tunnelma olivat koko seminaarin ajan lämpimät.

Harjoituksissa korostuivat kihon ja kata, joiden käsittelyssä varsinkin kihonin kohdalla oli näkökulmana se, mitä me voimme viedä aloittelijoille ja vähän edistyneemmille takaisin omaan seuraamme ja maahamme. Mitkä ovat ne asiat, mitä perustekemisessä tulee korostaa: jalkatyö, vartalo, äänen käyttö, seme. Kataa teimme myös keskustellen perusteellisesti pienemmistäkin nuansseista. Opettajat vastasivat kärsivällisesti kiperiinkin kysymyksiin, joita seminaariväellä riitti.

Seminaarissa uppouduttiin myös tuomarointiin toden teolla. Tuomaritoiminnan käsittely aloitettiin perusasioista, kuten seminaarissa muidenkin kendon osa-alueiden kanssa: tuomarin ja lippujen asento, liikkuminen, termit, ääni, paikka suhteessa ottelijoihin ja toisiin tuomareihin. Tuomaroimme toistemme sekä keskiviikkona vierailleiden opiskelijoiden otteluita.

Toistemme otteluiden tuomaroinnissa oltiin aktiivisia sivustaseuraajia ja otteluita keskeytettiin kiinnostavissa tilanteissa keskusteluja varten. Vähä vähältä ottelun seuraamiseen alkoi harjaantua ja fokus rupesi siirtymään tilanteissa yhä aikaisempaan hetkeen. Siihen, miten ottelijat alkavat luoda paikkaa ja miten tilanne alkaa kehittyä kohti lyöntiä. 

Tuomarikoulutus huipentui huoneiden väliseen joukkuekisaan, jossa huonetoverit ottelivat vastakkaisissa joukkueissa. Tässä päästiin ottamaan miekalla mittaa seminaarin tutuimmaksi käyneen toverin kanssa ja tuomaroimaan hyvin intensiivisiä ja kiinnostavia otteluita. Tulostaulua piti lopussa tarkastella oikein ajan kanssa, sillä ottelut olivat hyvin tasaisia ja lopputulos ratkesi vasta viimeisessä ottelussa.

Useampana iltana ohjelmassa oli iltaluento erinäisistä aiheista. Näitä luentoja kävivät pitämässä vierailevat tähdet, kuten Suomessa hyvinkin tuttu Miyasaka-sensei, joka piti luennon dopingista. Luentoja oli myös FIK:sta organisaationa sekä kendon historiasta. Muitakin vierailevia opettajia oli mukana seminaarissa sekä seuraamassa, että ottamassa osaa jigeikoon.

Seminaari toi yhteen kendokoita ympäri maailman Euroopasta, Amerikasta ja Aasiasta, ja oli ilo huomata, että kendo on vetänyt puoleensa loistavia, ystävällisiä ja innokkaita tyyppejä kaikkialla. Suosittelemme leiriä lämpimästi, tämä oli helposti yksi parhaista kendokokemuksista tähän mennessä. Viikko seminaarissa oli täynnä upeita kokemuksia, ahaa-elämyksiä ja hyvää ruokaa. Seminaari poiki uusia ystäviä ja kontakteja kendomaailmaan, whatsapp ryhmän seminaarin jäsenille, jossa jaetaan tietoa ja kokemuksia sekä tietenkin kaverikuvia, kun Kitamoto-tutut toisiinsa maailmalla törmäävät. 

Kendo world keikokai

Seminaarin päätöspäivänä keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja siistimme paikat. Matkamme jatkui seuraavaksi Sakuraa kohti, Kitamoton vakiovarustukseen kuuluvan Alexander Bennettin ja Kendo Worldin järjestämälle Samurai Journeylle. Katsuurasta kiertueelle tuli mukaan kymmenkunta seminaarin kendokaa, joiden kanssa tutustuimme Japanin historiaan ja paikallisiin kendokoihin. Reissulla käytiin tekemässä keikoa paikallisten opettajien kanssa ja sen lisäksi kierreltiin Sakuran kulttuurikohteissa. Varsin lyhyessä ajassa ehdittiin käydä useassa paikassa, Hotta Masatomon asuintiloilla, kansallisen historian museossa, Tatsumi-Ryu -esittelyssä, Samuraiden asuinpaikoilla, Makata-pyhäkössä sekä yksityisessä Katana-näyttelyssä.

Perjantaina kävimme paikallisella dojolla vierailulla ja teimme mawari geikoa paikallisten opettajien kanssa. Mukana oli aikalailla sama määrä meitä vierailijoita, kuin dojon omaa porukkaa, joten tässä pääsi todella lämmittämään päivän matkustelun jumittamia jäseniä. Tämä tapahtuma oli näköjään poikinut mediankin huomiota ja paikallistelevision toimittaja sekä kuvaaja olivat paikan päällä taltioimassa tilaisuutta. Bennett hoiti median ja me saimme keskittyä kendoon.

Lauantaina kulttuurikiertelyn jälkeen meillä oli edessä Kendo World Keiko-Kai. Tapahtuma oli kerännyt nelisenkymmentä kendokaa Seishonen gymnasiumille, tosin tiukan aikataulun vuoksi ei juuri ehditty tutustumaan muuten, kuin miekan avulla. Mukana oli myös useita 7. Ja 8. Dan opettajia ja olikin mielenkiintoista käydä parin päivän aikana harjoittelemassa valtavan monen hyvin erilaisen opettajan kanssa. Tämä oli myös kendon osalta päätös reilun viikon pituiselle matkallemme Japaniin.

Sunnuntaina oli aika kerätä tavarat hotellilta, käydä hyvästellä muut matkalaiset sekä Bennett ja suunnata kotia kohti (pienen Akihabara-kierroksen jälkeen).

Aika tuntui lentäneen hurjaa vauhtia, kun tekemistä, seuraa ja tapahtumia oli päivät pullollaan. Vaikka paluumatkalla jo odottikin perheen näkemistä ja reissusta kertomista, niin olon täytti haikeus. Niin paljon oli koettu ja nähty ja tätä reissua yhä näin puolen vuoden jälkeen sulattelen sekä lämmöllä muistelen.

-Jarno

TV uutinen:

Kendon kevätleiri 2026 kokosi yli sata harjoittelijaa Helsinkiin

Kendon kevätleiri 2026 kokosi yli sata harjoittelijaa Helsinkiin

Suomen Kendoliiton kendon kevätleiri 2026 järjestettiin Helsingissä 13.–15.2.2026 Arena Center Myllypurossa. Viikonloppuleiri kokosi yhteen reilut 100 kendokaa eri puolilta Suomea ja ulkomailta.

Teksti: Heini Korhonen
Kuvat: Anne Rähmönen

Leirin opettajina toimivat Nippon Sport Science Universityn huippuopettajat Makoto Yagisawa sensei (Kyoshi 8. dan), Nobuaki Furusawa sensei (Kyoshi 7. dan) ja Chikano Shinzato sensei (Kyoshi 7. dan). Kuten yksi kolmesta opettajasta, myös kolmannes leiriläisistä oli naisia.

Harjoituksissa yhdistyivät kendon tekninen tarkkuus, taktinen ymmärrys ja syvempi pohdinta siitä, mistä onnistunut suoritus ja ippon todellisuudessa syntyvät.

Yagisawa sensein korosti ymmärrystä siitä, että ippon ei ole vahinko. Onnistunut suoritus ei synny sattumalta, vaan siihen kuuluvat kamae, seme, datotsu ja zanshin. Näiden lisäksi hän nosti esiin myös käsitteen toraeru – kyvyn havaita, ennakoida ja ymmärtää tilanne syvällisesti. Koska itse lyönti kestää vain noin 0,15–0,3 sekuntia, on liian myöhäistä ensin katsoa, nähdä ja vasta sitten toimia. Siksi ratkaisevaa on juuri oikean hetken tunnistaminen jo ennen näkyvää tapahtumaa. Toraeru avautui opetuksessa monipuolisena käsitteenä. Siihen liittyvät ennakointi, tunteminen ja oivaltaminen. Samaa ajatusta tukivat myös viittaukset Mitsuhashi -sensein opetukseen kahdesta tavasta voittaa: yomi ni yoru kachi, voitto lukemalla, ja seme ni yoru kachi, voitto paineen kautta. Molemmissa ratkaisevaa on kyky havaita vastustajaa syvemmin kuin pelkän ulkoisen liikkeen tasolla.

Yagisawa sensein luento.

Harjoituksissa korostui myös katseen merkitys. Yagisawa sensei viittasi Miyamoto Musashin käsitteisiin kan ja ken: toisaalta kykyyn nähdä vastustajan aikomus, toisaalta havainnoida vastustajan fyysistä olemusta. Samaa kokonaisuutta kuvastaa myös tuttu periaate ichi gan, ni soku, san tan, shi riki – ensin katse, sitten jalat, kolmantena kantti ja neljäntenä voima. Harjoittelijan tehtävä on nähdä, mitä vastustaja aikoo, tunnistaa reaktio tai sen puute, ja samalla olla itse valmis tilanteen muutokseen – valmiuden on kestettävä koko ottelun ajan.

Seme nousi opetuksessa erityisen tärkeäksi teemaksi. Yagisawa sensei painotti, että semen ja toraen merkitys vain kasvaa kendokan ikääntyessä. Täysin sama tilanne ei koskaan toistu, joten ratkaisevaa on kyky luoda ja hallita tilannetta, ei vain reagoida siihen. Seme sisältää paljon: askeleet, ki-gurain, painostuksen ja lopulta seme syntyy ilman näkyvää liikettä.

Shinzato sensei jigeikossa.

Etäisyyden hallinta liittyi tähän olennaisesti. Yagisawa sensei käsitteli perinteisiä etäisyyksiä – toma, issoku itto no ma’ai ja chikama – ja erityisesti siirtymistä iskuetäisyydelle. Hän kuvasi, kuinka kehoa täytyy usein siirtää noin 80 senttimetriä eteenpäin, mutta liikkeen on tapahduttava hallitusti ja tehokkaasti. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, ettei vasen kantapää nouse liikaa, vaan liike syntyy ikään kuin painamalla lattiaa vasten vasemmalla jalalla. Harjoituksissa tätä konkretisoitiin pariharjoitteella, jossa harjoituspari asetti oman jalkansa tekijän vasemman kantapään alle muistuttamaan oikeasta liikesuunnasta. Hyvässä lyönnissä lantio ikään kuin kohoaa iskuhetkellä ylöspäin, jolloin vasen jalka seuraa luonnollisesti oikealle paikalleen. Paino täytyy tuoda eteen juuri lantiota eteenpäin tuomalla. Tekniikka ei siis ole vain käsien tai jalkojen toimintaa, vaan koko kehon tarkoituksenmukaista ja taloudellista käyttöä.

Furusawa sensei ja Yagisawa sensei.

Vastatekniikoiden osalta Yagisawa sensei korosti erityisesti sasoin merkitystä: vastustajaa ei vain odoteta hyökkäämään, vaan hänet kutsutaan tai houkutellaan lyömään. Lisäksi esim. suriage-menissä ratkaisevaa on, että suriage tapahtuu täsmälleen samalla hetkellä, kun oikea jalka liikkuu eteenpäin. Harjoituksissa tehtiin myös sovellettuja ooji-waza-harjoitteita, jossa vastatekniikoita vietiin käytännön ottelutilanteisiin. Mukana oli esimerkiksi migi-kaeshi-doo.

Leiriviikonloppu tarjosi osallistujille paljon enemmän kuin vain fyysistä harjoittelua. Lauantai-iltana noin puolet leiriläisistä osallistui yhteiseen illanviettoon senseiden kanssa. Hyvän ruoan ja mukavan seurustelun lomassa muisteltiin myös tarinoita siitä, kun Yagisawa sensei vieraili Suomessa Japanin kendoliiton lähettämänä valmentajana vuonna 2003. Ilta tarjosi lämpimän ja rennon mahdollisuuden jakaa yhteisiä muistoja ja vahvistaa yhteishenkeä.

Shinzato sensei ja Furusawa sensei.

Korkeatasoinen opetus, hyvä harjoitteluilmapiiri ja suuri osallistujamäärä tekivät kevätleiristä yhden kendovuoden kohokohdista. Sunnuntaina järjestetyt graduoinnit päättivät viikonlopun hienosti. 

Lämpimät kiitokset leirin eteen tehdystä työstä paitsi nimetyille suomalaisille apuohjaajille Markus Frey (kyoshi 7. dan), Kari Ruuhilahti (kyoshi 7. dan), Akseli Korhonen (renshi 7. dan), muille avustaneille 7. ja 6. danin opettajille. Suomen kendoliitto kiittää myös Ruotsin kendoliittoa yhteistyöstä, joka mahdollisti kolmen opettajan kutsumisen yhtä aikaa. Kiitokset myös isäntäseura Ki-Ken-Tai-Icchille. Erityiskiitos kuuluu ehdottomasti kaiken ison ja pienen maan ja taivaan välillä leirillä hoitaneelle vapaaehtoisten ryhmälle – Anna-Kaari, Anne, Emi, Heini, Hitomi, Maiju, Mari, Midori, Mikko, Pia V, Pia K, Salla, Satomi, Sofia ja Taro

Yagisawa sensei ja Kari Ruuhilahti.

Aapo Rantalan kuulumisia Japanista, osa 2

Muutaman vuoden kendoa Suomessa harrastanut Aapo Rantala on vaihto-opiskelemassa Japanissa. Tässä Aapon viimeisimmät kuulumiset!

Kinkaku-ji eli kultainen temppeli

Kävin talvilomalla matkustelemassa ja näin aivan valtavasti kaikkea ihmeellistä. Ensin seitsemän yötä Kiotossa, missä uskomaton temppelien ylitsevuotavuus kävi nopeasti ilmi. Temppeleitä on joka lähtöön ja niitä saa kyllä käydä vuoden päivät läpi, niin tajuttoman paljon niitä on. Fushimi Inari Taishan tuhannet torii-portit olivat vaikuttavia ja kiipesin huipulle asti (233m). Kinkaku-ji eli kultainen temppeli oli aivan uskomaton, satuin paikalle juuri ilta-auringon aikaan ja laskevan auringon viime säteet saivat koko temppelin loistamaan. Ryoan-jin kivipuutarha oli eteerinen, Arashiyaman bambut olivat vaikuttavia ja Pontochon pikkukujat ravintoloineen ja izakayoineen olivat viehättäviä. Gionissa tapahtui erittäin harvinaislaatuinen juttu, onnistuin näkemään maikon eli geishaoppilaan. Ainutkertaista!

Kiotosta tein päiväretken Naraan, missä on uskomaton Todaiji, maailman suurin (ainakin internetin mukaan) puurakennus! Temppelin kokoa ei yksinkertaisesti voi käsittää. Sisällä on 15 metriä korkea pronssinen Buddhapatsas, jonka rakennuttaminen ajoi melkein koko Japanin konkurssiin 700-luvulla. Vanhat kunnon peurat ovat Narassa alati läsnä. Uusivuosi meni Kiotossa Yasaka-jinjan temppelialueella tuhansien ihmisten kanssa oikein mukavasti.

Uudenvuodenpäivänä toteutin yhden unelmistani ja menin Universal Studioon Osakaan. Siellä vietin koko päivästä suurimman osan Harry Potter alueella ja minut tuntevat varmasti tietävät miten haltioissani koko jutusta olinkin. Aivan kertakaikkiaan uskomaton paikka, niin yksityiskohtaista ja sisääntempaavaa että unohdin edes olevani teemapuistossa.

Viikon jälkeen suuntana oli Tokio, missä olin viisi yötä. Shinkansenista näkyi Fuji-vuori hienosti, mistä olin erittäin iloinen! Tokiossa oli taas vähän lisää temppeleitä muun muassa Senso-ji missä olin yhdessä ainakin parin tuhannen ihmisen kanssa. Sitten ne perinteiset eli Shibuya, Akihabara, Shinjuku, Harajuku jne. Päällimmäisenä mieleen jäi valtava kontrasti; Kioton seesteisyys ja tyyneys korostuu Tokion valtavaan aistiylikuormitukseen verrattaessa. Molemmat kuitenkin ainutlaatuisia omalla tavallaan!

Tässä postauksessa en voi mitenkään saada kerrottua miten uskomatonta reissulla oli. 12 päivän aikana näin ja koin aivan mielettömiä asioita, joista tässä on vain murto-osa. Ei sitä ihmismieli oikein voi edes käsittää, miten paljon elämää ja asioita sen oman elinpiirin ulkopuolella on, puhumattakaan siitä, miten paljon elämää ja asioita historian saatossa on ollut, mistä me ei tiedetä yhtään mitään.

Matkustelkaa, se avartaa mieltä!