Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Pariisin lähellä Eaubonnessa järjestettiin neljättä kertaa Women Aki Taikai, Euroopan suurin naisille suunnattu kendotapahtuma. Tänä vuonna paikalle kokoontui noin 200 naista 26 maasta harjoittelemaan, kilpailemaan ja oppimaan toisiltaan. Kolmipäiväisen tapahtuman ohjelmassa oli perjantain harjoitukset, lauantain seminaari ja sunnuntain kilpailut. Suomesta meitä oli paikalla kolme, minä, Mari ja Majlis.
Tapahtuman erikoisuus on poikkeuksellisen suuri määrä korkeatasoisia opettajia. Jokaiselle dan-tasolle (1-6) oli oma harjoitusryhmänsä, kyu-tasoisille omansa, ja kussakin ryhmässä opetuksesta vastasi kaksi tai kolme 7. danin naispuolista opettajaa. Yhteensä paikalla oli 19 opettajaa. Sunnuntain kilpailuissa oteltiin erillisissä tasoryhmissä – myös 7. danit omassaan. Tällaista luksusta on harvoin tarjolla!
Minulla oli ilo ja kunnia päästä mukaan neljännen danin ryhmän opetukseen yhdessä Japanista saapuneiden Yoko Nagaoka-sensein ja Ayaka Kudo-sensein kanssa. Pääasiallinen tehtäväni oli tulkata opetusta, mutta pääsin myös itse ohjaamaan ryhmää. Se oli hieno tilaisuus paitsi jakaa omastaan myös seurata läheltä, miten nämä kokeneet opettajat lähestyvät kendoa.
Yoko Nagaoka (ent. Sakuma, renshi 7. dan) on todellinen huippukendoka. Hän voitti naisten henkilökohtaisen maailmanmestaruuden vuonna 2012 Italian Novarassa ja on lisäksi kolminkertainen joukkuekilpailun maailmanmestari. Japanissa hän voitti opiskelijoiden henkilökohtaisen mestaruuden kahdesti peräkkäin vuosina 2006 ja 2007 sekä ylsi naisten yleisissä Japanin mestaruuskilpailuissa kahdeksan parhaan joukkoon vuonna 2012 ja 16 parhaan joukkoon vuonna 2013. Hän toimii nykyisin opettajana lukiossa Yamagatassa. Nagaoka kilpailee edelleen aktiivisesti Japanin huipputasolla. Leirin jälkeen hän valmistautui osallistumaan Japanissa järjestettävään 7. danin kutsukilpailuun.
Myös toinen japanilaisvieras, Ayaka Kudo, on ansioitunut kilpailija ja kendovalmentaja Yamagatan prefektuurista. Hän on voittanut valtakunnallisen yritysjoukkueiden mestaruuden ja selviytynyt vuonna 2024 Japanin naisten henkilökohtaisiin mestaruuskilpailuihin, joihin pääseminen on jo itsessään huomattava saavutus. Kudo toimii myös lukion kendoseuran valmentajana. Tämän taustalla on aivan tavallinen töissä käyvä ihminen: hän työskentelee päivätyökseen paikallisessa yrityksessä, mutta harjoittelee, kilpailee ja opettaa kendoa sen rinnalla. Kansainväliselle kendoyhteisölle hän on tuttu erityisesti Instagramin Suburi Queenina (@ayaka.life.k).
Täysillä, mutta tarkasti
Nagaoka-sensein opetuksesta jäi erityisesti mieleen intensiteetti. Kun hän näyttää tekniikkaa, hän tekee sen todella täysillä. Silmät palavat, koko keho on mukana eikä tekemiseen jää mitään puolittaista.
Leirillä yksi hänen keskeisistä teemoistaan oli niin sanottu men punch. Lyönneissä kuten men, kote ja kote-men on mentävä suoraan eteenpäin täydellä voimalla, kädet kohti vastustajaa, vaikka se tarkoittaisi törmäämistä motodachiin. Hyökkäykseen ei saa jäädä varovaisuutta tai epäröintiä.
Toisaalta tekemisen ehdottomuuteen yhdistyi jatkuva vaatimus tarkkuudesta ja kehonhallinnasta. Ei riitä, että osuu johonkin. Pitää pystyä hallitsemaan omaa kehoaan ja osumaan täsmälleen siihen kohtaan, johon haluaa.
Tsuki-harjoituksessa Nagaoka-sensei neuvoi käyttämään oikean jalan liikettä eteen ja takaisin sekä pudottamaan shinain kärjen kohteeseen ikään kuin hieman yläkautta. Harjoituksen tarkoituksena oli kehittää liikkeen ja osuman tarkkaa hallintaa.
Toinen mieleen jäänyt ajatus oli, että ”omien lihastensa kanssa pitää olla ystävä”. On tunnettava, mitä eri lihakset tekevät ja miltä niiden työskentely tuntuu. Erityistä huomiota kiinnitettiin olkavarren alapuolisten – a.k.a allien – lihasten käyttöön: kainalot ikään kuin suljetaan ja pudotetaan alas, mikä mahdollistaa vahvan lyönnin ilman tarpeetonta hartioiden jännitystä.
Fumikomia Nagaoka-sensei vertasi rummuttamiseen. Jalan osuman lattiaan pitäisi olla napakka ja kimmoisa, kuin rummun lyönti, ei kuollut lätsähdys. Samaa vertausta hän käytti tenouchista: shinaita pidetään ja käytetään hieman samaan tapaan kuin rumpukapuloita.
Paljon huomiota sai jälleen myös tsubazeriai-tilanne. Nagaoka-sensei korosti, että oma tsuba pitäisi pyrkiä saamaan vastustajan tsuban päälle, vaikka vastustaja olisi itseä pidempi. Hiki-lyönti ei puolestaan ala vain vetäytymällä taaksepäin, vaan ensin on tehtävä kuzushi eli rikottava vastustajan tasapaino tai asento. Tästä harjoiteltiin useita erilaisia variaatioita.
Näissä harjoituksissa yhdistyi mielestäni hyvin Nagaoka-sensein opetuksen ydin: täydellinen sitoutuminen hyökkäykseen ja samalla mahdollisimman tarkka oman kehon ja tekniikan hallinta.
Miksi naisille tarvitaan omia kendoleirejä?
Joku saattaa kysyä, mihin naisten omia kendoleirejä oikeastaan tarvitaan. Olen itsekin lähtökohtaisesti hieman varautunut ajatukseen harrastajien eriyttämisestä sukupuolen perusteella. Eikö meidän pitäisi ennen kaikkea harjoitella yhdessä?
Oma kokemukseni Women Aki Taikaista sai kuitenkin ajattelemaan asiaa hieman toisesta näkökulmasta.
Kun harjoituskumppanit ovat yhtäkkiä keskimäärin lähempänä omaa kokoa, ulottuvuutta ja tapaa tehdä kendoa, tapahtuu jotain kiinnostavaa. Osa harjoitteluun normaalisti kuuluvasta kitkasta katoaa. Yhtäkkiä ei tarvitse koko ajan mukauttaa tekemistään huomattavasti suuremman tai voimakkaamman harjoituskumppanin liikkeisiin. Harjoittelussa pääsee helpommin keskittymään juuri siihen, mitä on tarkoitus opetella. Kendo tuntuu hetken aikaa hieman kevyemmältä ja kaistanleveyttä riittää useampaan asiaan.
En tarkoita, että harjoittelu olisi fyysisesti helpompaa tai että naisten kendo olisi jotenkin erilaista kendoa. Pikemminkin osa niistä ylimääräisistä vaikeuksista, joita tavallisessa harjoittelussa kohtaa, on hetkellisesti poissa. Kun energiaa vapautuu itse oppimiseen, voi olla helpompaa oivaltaa jotain uutta ja ottaa askel eteenpäin.
Tämä oli minulle ehkä koko leirin kiinnostavin kokemus, enkä oikeastaan ollut etukäteen edes osannut odottaa sitä.
Ajatus johtaa myös laajempaan kysymykseen siitä, miten erilaiset ihmiset löytävät oman tapansa harrastaa kendoa ja kehittyä siinä.
Meillä on varmasti paljon naisia, jotka ovat matkan varrella lopettaneet kendon osittain siksi, ettei harjoittelu ole tuntunut mielekkäältä tai vienyt heitä eteenpäin. Mutta aivan sama voi koskea monia muitakin harrastajia sukupuolesta riippumatta.
Kendo ei ehkä ole kaikille sopiva laji. Silti voimme miettiä, miten harjoittelusta saataisiin mahdollisimman monelle mielekästä. Kaikki eivät hyödy yhtä hyvin samanlaisista harjoituksista samoissa olosuhteissa.
Järjestämme jo erikseen harjoituksia lapsille ja nuorille, ikääntyneille harrastajille sekä tavoitteellisesti kilpaileville kendokoille. Näin voimme ottaa paremmin huomioon erilaisten harrastajien tarpeet ja auttaa heitä etenemään omalla polullaan.Miksi naiset eivät olisi yksi tällainen ryhmä?
Ja yhtä hyvin voisi ajatella asiaa toisinkin päin. Vaikkapa pitkille kendokoille voisi olla virkistävä kokemus päästä välillä harjoittelemaan vain muiden pitkien kanssa. Taiatari saattaisi kerrankin osua omasta näkökulmasta järkevälle korkeudelle!
Kyse ei siis lopulta ole siitä, että eri ryhmät pitäisi erottaa toisistaan, vaan siitä, että välillä kannattaa tarjota mahdollisuus harjoitella sellaisissa olosuhteissa, joissa juuri kyseiselle harjoittelijalle olennaiset asiat pääsevät paremmin esiin.
Tällaiset kokemukset voivat parhaimmillaan auttaa harrastajaa ylittämään jonkin kehityksen esteen, löytämään uutta iloa tekemiseensä ja pysymään lajin parissa pidempään. Ja vaikka harrastus joskus päättyisikin, olisi hienoa, jos siitä jäisi mahdollisimman hyvät muistot.
Luksusta, jota kannattaa kokeilla
Tapahtumana Women Aki Taikai on minusta monella tavalla poikkeuksellisen hieno tapahtuma. Harvalla leirillä pääsee harjoittelemaan näin pienissä ja tarkasti tasoryhmiin jaetuissa ryhmissä, näin monen kokeneen opettajan johdolla. Mahdollisuus harjoitella omantasoisten kanssa ja saada samalla runsaasti korkeatasoista ohjausta on todella arvokas.
Suosittelen lämpimästi kaikkia naiskendokoita osallistumaan tällaisille leireille. Women Aki Taikai järjestetään vuosittain, ja toivottavasti yhä useampi suomalainen löytää sinne tiensä. Muutenkin leirit ja kisat ulkomailla ovat suositeltavia kaiken tasoisille harrastajille.
Vaikka ei erityisesti kaipaisi naisten omaa harjoittelua, kannattaa tulla kokeilemaan. Saattaa nimittäin käydä niin kuin minulle: huomaa vasta paikan päällä, miten mukavalta tuntuu, kun osa harjoittelun tavallisesta kitkasta hetkeksi katoaa.
Ja silloin kendo saattaa taas tuntua hetken vähän helpommalta oppia.
Lisää tietoja, kuvia ja tunnelmia tapahtumasta: Facebookissa (Women Aki Taikai) ja Instagramissa (@kendoaufeminin).
Kirjoittanut: Heini Korhonen
