Tämän kesän kendon Euroopan-mestaruuskilpailut olivat minulle toiset EM-kisat tuomarina. Jo ensimmäinen kokemus avasi aivan uuden näkökulman kilpailuihin, mutta tällä kertaa tunsin jo kuuluvani osaksi kansainvälistä tuomariyhteisöä. Oli suuri kunnia saada toimia tuomarina näin arvostetussa tapahtumassa, ja samalla erinomainen tilaisuus oppia Kansainvälisen kendoliiton lähettämiltä senseiltä ja Euroopan kokeneimmilta tuomarikonkareilta – joista muuten kaksi huippua meillä on omasta takaa Suomessa, Markus Frey ja Mikko Salonen.

Olen huomannut, että tuomarointi on tuonut kendon harrastamiseen aivan uuden ulottuvuuden. Se antaa mahdollisuuden hyödyntää aiempaa omaa ottelijakokemusta, katsoa ottelua eri tavalla, kehittää omaa ymmärrystä lajista ja osallistua yhteisön rakentamiseen.

Moni seurasi kilpailuja suoratoiston välityksellä, mutta kaikkea ei kameroiden kautta näe. Tässä kirjoituksessa nostan esiin muutamia havaintoja kilpailuista ja erityisesti niistä asioista, joita tuomareille painotettiin kilpailujen aikana.

Kendon Euroopan-mestaruuskilpailut Montenegron Podgoricassa kokosivat jälleen yhteen Euroopan parhaat ottelijat, valmentajat, toimitsijat ja tuomarit. Suomen joukkue kilpaili paitsi miesten ja naisten joukkue- sekä yksilöturnauksissa, myös juniorijoukkueessa ja junioripoikien yksilöturnauksessa. Tuomareina suomalaisia toimi kolme henkeä; Markus Frey, Mikko Salonen ja Heini Korhonen. Suomalaisväriä toi myös kisojen kuuluttajan tehtävässä Pekka Nurminen. Kilpailujen taso oli korkea. Myös tuomaritoiminta oli kokonaisuutena vakuuttavaa. Yksi oma havaintoni oli, että otteluiden aikana nähtiin aiempia vuosia vähemmän tilanteita, joissa yleisö tai joukkueet reagoivat äänekkäästi tuomioihin. Tämä kertoo osaltaan siitä, että yhteinen tulkintalinja on kehittynyt ja ratkaisut olivat aiempaa johdonmukaisempia.

Myös tuomarit toimivat joukkueena

Yksi keskeisistä ajatuksista oli, että tuomarit eivät toimi yksilöinä vaan joukkueena. Jokaiselle kentälle muodostettiin koko turnauksen ajaksi oma tuomariryhmänsä, joka työskenteli samoissa kokoonpanoissa kilpailujen läpi. Kuitenkin semifinaaleihin ja finaaleihin koottiin erikseen ennalta nimetyt tuomarit yli kenttärajojen.

Tätä yhteistyötä painotettiin voimakkaasti. Hyvä tuomarointi ei tarkoita sitä, että jokainen tekee omia ratkaisujaan mahdollisimman näkyvästi, vaan sitä, että kolmen tuomarin yhteistyö on saumatonta ja herättää luottamusta niin ottelijoissa kuin yleisössäkin. Kun kaikki liikkuvat oikein, näkevät tilanteet kukin parhaasta kulmasta ja kommunikoivat hyvin, yksittäisiä eriäviä lippuja nähdään harvemmin. Iijima-sensei kuvasi tavoitetta hyvin: kentällä on aina neljä muuta ihmistä, jotka on otettava huomioon. Oma toiminta on sovitettava osaksi kokonaisuutta.

Merkittävä sääntömuutos: myös oman maan ottelijoita tuomaroidaan

Kilpailujen suurin käytännön muutos liittyi tuomareiden esteellisyyteen. EKF oli päättänyt, että tuomarit voivat toimia myös oman maansa otteluissa. Aiemmin tätä on pyritty välttämään mahdollisuuksien mukaan.

Ratkaisu herätti paljon keskustelua. Tilanteet, joissa tuomari joutui arvioimaan omia maanmiehiään ratkaisevissa otteluissa, koettiin vaikeiksi. Vielä haastavampia olivat tapaukset, joissa vanhempi joutui tuomaroimaan oman lapsensa ottelua. Kendon EM-kisoissa tällaisia tilanteita syntyy väistämättä, koska lajin parissa on paljon perheitä, joista noustaan sekä tuomariksi että maajoukkueisiin. Useampi tuomari toivoi vapautusta tällaisista otteluista, mutta vaihtoja ei tehty.

Toisaalta eräs shinpanshuninin tehtävässä toiminut sensei esitti ajatuksen, joka jäi mieleen. Hänen mukaansa myös oman lapsen tuomitseminen kuuluu tuomarin vastuuseen. Se ei ole helppoa, mutta kendossa ei ole tapana väistää vaikeita tilanteita. Samalla kysymys kuuluu, missä kulkee puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden raja.

Moni pohti myös, liittyykö uusi linja pidemmän aikavälin kehitykseen. Jos kaikki maat hyväksyvät omien ottelijoidensa tuomitsemisen, myös maailmanmestaruuskilpailuissa japanilaiset ja korealaiset voisivat tulevaisuudessa tuomaroida omia ottelijoitaan.

Tsubazeriai pysyy edelleen suurimpana kehityskohteena

Edelleen eniten ohjeistusta annettiin tsubazeriai-tilanteista.

Linja on selkeä: tsubazeriai on vain hetkellinen vaihe ottelussa. Ottelijoiden tulee joko irtautua nopeasti tai tehdä välitön hiki-waza. Pitkä paikallaan seisominen ei kuulu nykysääntöihin.

Jos ottelijat eivät toimi oikein, tuomarin tulee antaa hansoku, vaikka sillä olisi ratkaiseva vaikutus ottelun lopputulokseen.

Kilpailujen aikana nähtiin edelleen melko pitkiä tsubazeriai-tilanteita. Samalla oli kuitenkin helppo huomata, että heti kun tuomarit puuttuivat niihin aktiivisesti ja ottelijat korjasivat asentonsa, otteluiden kulku muuttui välittömästi vauhdikkaammaksi ja teknisesti puhtaammaksi.

Väkivalta ei ole kendoa

Toinen vahvasti esillä ollut teema oli tarpeettoman voimankäytön tunnistaminen.

Perusajatus on yksinkertainen: kaikki tarpeeton tai vaarallinen toiminta ei ole enää kendoa vaan väkivaltaa. Tällaisiin tilanteisiin tulee puuttua hansokulla.

Erityisesti junioripoikien otteluissa nähtiin muutamia tilanteita, joissa oli erotettava oikeaoppinen taiatari pelkästä työntämisestä. Rajan vetäminen ei aina ole helppoa, mutta juuri se kuuluu tuomarin tärkeimpiin tehtäviin.

Zanshin viimeistelee pisteen

Myös zanshinin merkitystä korostettiin.

Vaikka osuma olisi teknisesti hyvä, piste voidaan peruuttaa, mikäli zanshin jää puutteelliseksi. Tuomareita rohkaistiin tekemään epäröimättä torikeshi silloin, kun kokonaisuus ei täytä ipponin edellytyksiä.

Samalla muistutettiin jälleen siitä, että hyvä ippon ei ole pelkästään voimakas osuma. Yuko-datotsun arviointi on aina kokonaisuus. Kevytkin mutta täydellinen suoritus voi olla piste, kun taas näyttävä ja voimakas lyönti ei välttämättä ole.

Yhteinen sana sovittu ottelun keskeyttämisen pyytämiseksi

Yksi pieni mutta käytännössä merkittävä uudistus koski ottelijan pyyntöä ottelun keskeyttämiseksi.

Jatkossa ottelijan tulee kuuluvasti sanoa “Time”, nostaa toinen kätensä ylös ja perääntyä, mikäli hän tarvitsee tauon esimerkiksi varusteiden korjaamista varten. Aiemmin käytännöt vaihtelivat, mutta nyt yhteinen sana on päätetty ja toimii sekä Japanissa että kansainvälisissä kilpailuissa.

Pieniä käytännön havaintoja

Kilpailujen aikana tuli vastaan myös muita käytännön yksityiskohtia.

Ensimmäisenä kilpailupäivänä shinain tarkastusmerkinnät oli sijoitettu bambuosaan juuri siihen kohtaan, josta shinaita kannetaan. Merkinnät suttaantuivat ja kuluivat nopeasti pois, ja seuraavana päivänä toimitsijat olivat korjanneet linja ja merkinnät olivatkin jo perinteisellä paikallaan kahvassa.

Loukkaantumistilanteiden toimintamalli käytiin myös tarkasti läpi. Tarvittaessa lääkintähenkilökunta arvioi tilanteen ensin. Jos ottelija voi jatkaa, aikaa annetaan enintään viisi minuuttia hoitoa tai palautumista varten. Aika tulee kellottaa lääkintähenkilön lausuttua asiasta eikä sitä edeltävä, tilanteen arviointiin käytetty ottelukatkos kuluta tätä viittä minuuttia.

Tuomareille muistutettiin myös, ettei gogi ole keskustelu vaan nopea tarkistus siitä, ovatko kaikki samaa mieltä. Tuomaroinnin tuoksinnassa totesimme D-kentän tiimissä yhteisymmärryksemme siitä, että jos ehdottaa gogia, on hyvä tietää jo valmiiksi, mitä on ehdottamassa. Mitä selkeämmin asia on omassa mielessä, sitä helpompi kanssatuomareiden on vastata siihen yksinkertaisesti kyllä tai ei.

Lisäksi hansokun syy kannattaa näyttää selkeästi eleillä niin, että sekä ottelija että myös yleisö ymmärtää, miksi rangaistus annettiin.

Uusi palkintokategoria: Vuoden valmentaja

Kisoissa jaettiin ensimmäistä kertaa parhaan valmentajan (Best Coach) palkinto. Se herätti kisojen jälkeen jonkin verran keskustelua ja kysymyksiä, sillä valinnan perusteita ei avattu yleisölle. Palkinto myönnettiin Ranskan naisten maajoukkueen päävalmentajalle Natsuki Grossinille (7. dan), joka on luotsannut maata tässä roolissa vuodesta 2021 lähtien.

Ranska kuuluu jo entuudestaan Euroopan menestyneimpiä maihin, ja kentän laidalla pohdittiin, olisiko palkinto kuulunut ennemminkin jollekin nousevalle kendomaalle kannustuksena. Ennen kisojen alkua meille tuomareille valotettiin palkinnon kriteereitä näin: Palkinnon tarkoituksena on korostaa esimerkillistä budo-henkeä, kurinalaisuutta ja ryhdikkyyttä. Paino on siinä, miten valmentaja ja hänen joukkueensa toimivat kokonaisuutena: noudatetaanko aikatauluja säntillisesti ja onko toiminta kaikin puolin esimerkillistä myös ottelukenttien ulkopuolella. Palkinnon saaja määräytyi kisaorganisaation tekemien kokonaishavaintojen perusteella. Koska uusi kategoria on erinomainen tapa nostaa esiin lajin ydinarvoja, olisi jatkossa perusteltua avata nämä kriteerit selkeästi esim. kisakatalogissa tai kisojen kotisivuilla.

Mitä jäi itselle mieleen?

Yksi ajatus nousi kilpailujen aikana ylitse muiden; Kukaan meistä ei ole velvollinen toimimaan tuomarina. Voisimme kaikki jatkaa kendon harrastamista ilmankin tätä vastuuta. Silti maksamme lennot itse ja käytämme lomapäiviämme tähän. Miksi?

Kyse on tavasta antaa takaisin omalle yhteisölle. Jokainen voi olla mukana vain osallistujana, tai pyrkiä jättämään laji hieman parempaan kuntoon kuin millaisena sen itse sai. Tuomarointi on yksi tapa tehdä juuri sitä.

Kirjoittaja: Heini Korhonen