Muutaman vuoden kendoa Suomessa harrastanut Aapo Rantala on vaihto-opiskelemassa Japanissa. Tässä Aapon viimeisimmät kuulumiset!
Kävin talvilomalla matkustelemassa ja näin aivan valtavasti kaikkea ihmeellistä. Ensin seitsemän yötä Kiotossa, missä uskomaton temppelien ylitsevuotavuus kävi nopeasti ilmi. Temppeleitä on joka lähtöön ja niitä saa kyllä käydä vuoden päivät läpi, niin tajuttoman paljon niitä on. Fushimi Inari Taishan tuhannet torii-portit olivat vaikuttavia ja kiipesin huipulle asti (233m). Kinkaku-ji eli kultainen temppeli oli aivan uskomaton, satuin paikalle juuri ilta-auringon aikaan ja laskevan auringon viime säteet saivat koko temppelin loistamaan. Ryoan-jin kivipuutarha oli eteerinen, Arashiyaman bambut olivat vaikuttavia ja Pontochon pikkukujat ravintoloineen ja izakayoineen olivat viehättäviä. Gionissa tapahtui erittäin harvinaislaatuinen juttu, onnistuin näkemään maikon eli geishaoppilaan. Ainutkertaista!
Kiotosta tein päiväretken Naraan, missä on uskomaton Todaiji, maailman suurin (ainakin internetin mukaan) puurakennus! Temppelin kokoa ei yksinkertaisesti voi käsittää. Sisällä on 15 metriä korkea pronssinen Buddhapatsas, jonka rakennuttaminen ajoi melkein koko Japanin konkurssiin 700-luvulla. Vanhat kunnon peurat ovat Narassa alati läsnä. Uusivuosi meni Kiotossa Yasaka-jinjan temppelialueella tuhansien ihmisten kanssa oikein mukavasti.
Uudenvuodenpäivänä toteutin yhden unelmistani ja menin Universal Studioon Osakaan. Siellä vietin koko päivästä suurimman osan Harry Potter alueella ja minut tuntevat varmasti tietävät miten haltioissani koko jutusta olinkin. Aivan kertakaikkiaan uskomaton paikka, niin yksityiskohtaista ja sisääntempaavaa että unohdin edes olevani teemapuistossa.
Viikon jälkeen suuntana oli Tokio, missä olin viisi yötä. Shinkansenista näkyi Fuji-vuori hienosti, mistä olin erittäin iloinen! Tokiossa oli taas vähän lisää temppeleitä muun muassa Senso-ji missä olin yhdessä ainakin parin tuhannen ihmisen kanssa. Sitten ne perinteiset eli Shibuya, Akihabara, Shinjuku, Harajuku jne. Päällimmäisenä mieleen jäi valtava kontrasti; Kioton seesteisyys ja tyyneys korostuu Tokion valtavaan aistiylikuormitukseen verrattaessa. Molemmat kuitenkin ainutlaatuisia omalla tavallaan!
Tässä postauksessa en voi mitenkään saada kerrottua miten uskomatonta reissulla oli. 12 päivän aikana näin ja koin aivan mielettömiä asioita, joista tässä on vain murto-osa. Ei sitä ihmismieli oikein voi edes käsittää, miten paljon elämää ja asioita sen oman elinpiirin ulkopuolella on, puhumattakaan siitä, miten paljon elämää ja asioita historian saatossa on ollut, mistä me ei tiedetä yhtään mitään.
Matkustelkaa, se avartaa mieltä!