Author: Ces

Tie kansainväliseksi kendotuomariksi

Ces Kendo, Kilpailut, Toiminnan kehittäminen , ,
Tie kansainväliseksi kendotuomariksi

Vuoden 2026 Euroopan tuomariseminaari ja suomalaiset tuomarit kansainvälisillä areenoilla
Kirjoittanut: Heini Korhonen, kendo renshi 7. dan


Olen osallistunut Brysselin tuomariseminaariin vuosien varrella monta kertaa, ensimmäisillä kerroilla vielä Suomen maajoukkueen jäsenenä. Vuosien varrella olen ollut mukana myös seminaarin tulkkina, joten olen saanut seurata tapahtumaa useasta eri näkökulmasta. Kuitenkin kun minut valittiin ensimmäisen kerran EM-kisojen tuomaristoon vuonna 2025, olin aidosti yllättynyt ja iloinen. Tuomarointi Leidenin EM-kisoissa oli mahtava kokemus, ja se avasi eteeni uusia näkymiä ja uusia tulokulmia kendoon.

Tuomarointi on tärkeä osa kendoa ja lajin kansainvälistä toimintaa mutta tuomariseminaari ja tie kansainväliseksi tuomariksi eivät välttämättä ole monelle kendon harrastajalle kovin tuttuja. Tämä artikkeli on yritys avata sekä vuoden 2026 tuomariseminaarin sisältöä että sitä polkua, jota pitkin suomalainen kendoka voi edetä EM- ja lopulta jopa MM-kisojen tuomariksi.

Kansainvälisissä kendokisoissa huomio kiinnittyy yleensä ottelijoihin. Heidät nähdään shiaijolla, he edustavat maataan, heidän suorituksiaan jännitetään ja heidän menestyksensä jää mieleen. Otteluiden onnistuminen ei kuitenkaan lepää vain kilpailijoiden varassa. Yhtä lailla tarvitaan tuomareita, joiden tekniseen osaamiseen, harkintakykyyn ja näkemykseen voidaan luottaa.

Kansainväliseksi kendotuomariksi ei nousta nopeasti eikä sattumalta. Taustalla on pitkä harjoittelun, kilpailukokemuksen, kotimaisen tuomaritoiminnan ja kansainvälisen arvioinnin polku. Yksi tämän polun tärkeimmistä etapeista on vuosittain järjestettävä alueellinen tuomariseminaari, jossa tuomareita koulutetaan, arvioidaan ja valitaan tuleviin arvokisoihin. Euroopan kendoliitto (EKF) järjestää kyseisen seminaarin pääsääntöisesti Brysselissä helmikuun alussa ja yhteistyössä kansainvälisen kendoliiton (FIK) kanssa. Vastaavat seminaarit järjestetään myös Aasiassa ja Amerikassa. Ennen MM-kisoja on tavallisesti myös lisäseminaari.

Vuoden 2026 European Zone Referee Seminar järjestettiin Brysselissä 31.1.–1.2.2026. Tapahtuma oli järjestyksessään jo 33.. Seminaari on sekä koulutustapahtuma että osa sitä prosessia, jonka kautta Euroopan mestaruuskisojen tuomaristo kootaan. Seuraavat EM-kisat järjestetään Podgoricassa, Montenegrossa 19.–21.6.2026.

Seminaari on portti kansainvälisiin tuomaritehtäviin

Brysselin seminaariin osallistuminen on edellytys, jos haluaa tulla valituksi seuraavien Euroopan mestaruuskisojen tuomariksi. Pelkkä korkea dan-arvo ei vielä riitä, eikä tuomariksi nousta yksittäisen kutsun perusteella. Taustalla on yhteinen eurooppalainen ja kansainvälinen arviointikäytäntö, jossa seurataan sekä teknistä osaamista että kykyä toimia osana kansainvälistä tuomarilinjaa.

Kun maa ilmoittaa henkilön seminaariin tuomariehdokkaana, samalla ilmoitetaan, että henkilö on käytettävissä myös tulevien EM-kisojen tuomaritehtäviin. Seminaari toimii siis samaan aikaan koulutuksena, arviointina ja näyttönä.

Ehdokkaiden määrälle on asetettu rajat. Maata kohden voidaan ilmoittaa enintään kymmenen tuomariehdokasta. Tavallisesti vähimmäisvaatimus on 6. dan, mutta tietyissä tilanteissa myös 5. danin entinen maajoukkue-edustaja voidaan hyväksyä mukaan EKF:n teknisen johdon harkinnalla. Tuomariksi kasvaminen on osa laajempaa kendouraa, jossa kilpailukokemus, tekninen ymmärrys ja kansainvälinen toiminta tukevat toisiaan.

Vuonna 2026 Suomen Kendoliiton edustajina seminaariin osallistui viisi henkilöä. Heistä kolme valittiin seuraaviin EM-kisoihin tuomareiksi.

Mitä tuomariseminaarissa käytännössä tehdään?

Brysselin seminaari on käytännönläheinen ja intensiivinen kokonaisuus. Tuomarikokelaiden lisäksi paikalle kutsutaan kansainvälisissä kilpailuissa menestyneitä maajoukkuetason ottelijoita eri puolilta Eurooppaa. Lisäksi FIK tuo mukaan joukkueen japanilaisia ottelijoita, jotta harjoitusotteluiden taso vastaa mahdollisimman hyvin kansainvälisten arvokisojen tasoa.

Tuomarikokelaita on yhteensä noin sata. Heidät asetetaan arvojärjestykseen, ja ryhmä jaetaan kahdelle kentälle. Molemmilla kentillä tuomarit toimivat kolmen hengen ryhmissä ja tuomitsevat harjoitusotteluita. Ohjaavat senseit keskeyttävät välillä toiminnan, antavat palautetta ja tarkentavat linjauksia. Samalla arviointipaneeli seuraa koko ajan jokaisen kokelaan toimintaa. Viikonlopun aikana jokainen toimii vuorollaan sekä shushinin että fukushinin rooleissa. Myös ottelijat hyötyvät palautteesta, joka koskee juuri heidän toimintaansa sillä hetkellä ja on hyvin suoraa ja välitöntä. 

Tuomarilta vaaditaan paljon. Hänen on nähtävä nopeasti, mitä ottelutilanteessa todella tapahtuu, tehtävä ratkaisunsa varmasti ja samalla toimittava yhdenmukaisesti muiden tuomareiden kanssa. Juuri tätä seminaarissa harjoitellaan: ei vain sääntöjen tuntemista, vaan sitä, miten sääntöjä sovelletaan oikein, täsmällisesti ja kendon hengen mukaisesti.

Seminaarin yhteydessä järjestetään myös dan-kokeet aina 7. daniin asti. Osallistujille tarjoutuu myös runsaasti mahdollisuuksia jigeikoon. Tapahtuma kokoaa yhteen eri rooleissa toimivia kendokoita ja vahvistaa koko eurooppalaisen kendoyhteisön yhteisiä standardeja.

Vuoden 2026 seminaarissa korostuivat nito ja tsubazeriai

Keskeiseksi teemaksi nousi oikea tulkinta ottelutilanteissa, joissa pelkkä yleinen sääntötuntemus ei enää riitä, vaan tuomarilta vaaditaan tarkkaa lajikohtaista ymmärrystä. Erityisesti esillä olivat nito-ottelijoiden tuomarointi sekä tsubazeriain oikea arviointi. 

Tsubazeriain osalta painotettiin sitä, että tuomarin on erotettava toisistaan lyhyt, ottelun virtaan kuuluva kontakti ja sellainen tsubazeriai, joka muuttuu passiiviseksi, aikaa kuluttavaksi tai teknisesti virheelliseksi. Tsubazeriaissa hansokun perusteet voivat syntyä, jos kumpikaan ottelija ei yritä tekniikkaa tai puhdasta irtautumista riittävän nopeasti. Tsubazeriaista tulisi irtaantua noin “yhden hengenvedon”, eli noin kolmen sekunnin aikana. Samoin virheelliseksi katsotaan esimerkiksi tilanne, jossa tsubazeriai nousee liian korkealle, painetaan väärällä kohdalla shinaita, estetään irtautuminen tai odotetaan passiivisesti tuomarin käskyä sen sijaan, että ottelijat itse purkaisivat tilanteen oikein. 

Niton kohdalla korostettiin erityisesti sitä, että kahden miekan ottelijoiden tilanteita ei saa tuomita epämääräisesti “erikoistapauksina”, vaan niissäkin on tunnistettava oikea rakenne ja oikea irtautuminen tsubazeriaista. Juuri tsubazeriaissa esiintyy nito-ottelijoiden kohdalla usein väärintulkintoja. Oikein toimittaessa lyhyen shinain tulee olla alla, pitkän päällä ja kaikkien kolmen tsuban lukittuneina oikein toisiaan vasten. Lisäksi nito-ottelija ei saa käyttää lyhyttä shinaita vastustajan sitomiseen, koukkaamiseen tai irtautumisen estämiseen. Irtauduttaessa tsubazeriaista nito-ottelijan on peräännyttävä selkeästi chudanin kautta oikealla jalkatyöllä ennen nito-kamaen ottamista. Sama koskee myös joodan-ottelijaa. 

Seminaarissa painotettiin ennen kaikkea täsmällistä, aktiivista ja yhdenmukaista tuomarilinjaa: tuomarin on nähtävä, milloin kontakti on vielä kendon mukaista kamppailua ja milloin se on jo hansokuun johtavaa virheellistä toimintaa.

Tsubazeriaita koskien lisää voi lukea Alex Bennetin eriomaisesta blogikirjoituksesta: https://alexandercbennett.substack.com/p/budo-beat-47-tsubazeriai

Myös tässä videossa esitetyt periaatteet oikeasta tavasta toimia tsubazeriaissa avaavat asiaa: https://www.youtube.com/watch?v=dZYkDJTQru8

Kansainväliseksi tuomariksi kasvaminen on pitkä polku

Kansainvälisissä kilpailuissa tuomarointi ei ole erillinen sivupolku, vaan vuosikymmenten työn tulos. Ensin rakennetaan vahva oma kendotausta: pitkä harjoittelu, kilpailukokemus ja usein myös maajoukkuetason kokemus. Sen jälkeen karttuu kokemusta kansallisista kilpailuista, leireistä ja tuomaritehtävistä. Vasta tämän pohjan päälle voi rakentua mahdollisuus nousta EM- ja myöhemmin MM-kisojen viralliseksi tuomariksi.

Kilpailijoiden saavutukset näkyvät mitaleina ja tuloksina, mutta myös tuomaritehtävissä toimiminen kertoo suomalaisen kendon tasosta ja syvyydestä. Kun suomalainen valitaan kansainväliseen tuomaristoon, kyse on samalla luottamuksesta hänen henkilökohtaiseen osaamiseensa ja siihen työhön, jota Suomessa on tehty vuosien ajan.

Suomen Kendoliitto tukee tuomariseminaariin osallistumista kattamalla suomalaisten osallistujien majoituksen. Lennot kukin osallistuja maksaa itse. EM- ja MM-kisoissa järjestäjä vastaa tuomarien majoituksesta ja kisapäivien ruokailuista, mutta matkakulut jäävät pääsääntöisesti tuomarin itsensä maksettaviksi. 

Vastapainona liiton tuesta, tuomariseminaarissa käyvät suomalaiset kendokat opettavat tuomarointia eri yhteyksissä kotimaassa. Tätä kautta kotimaisten kilpailujemme tuomaroinnin taso ja sitä myöten myös otteluiden taso kehittyy ja pysyy kansainvälisessä linjassa. 

Suomalaisten tie kansainvälisille areenoille

Suomalaisessa kendossa on kuljettu pitkä matka myös tuomaroinnin saralla. Kansainväliselle tasolle yltäneet suomalaiset tuomarit eivät ole päätyneet tehtäviinsä sattumalta. Taustalla on pitkä ura kendon parissa kilpailijana, opettajana, seuratoimijana ja kotimaisena tuomarina.

Suomalaisista Mikko Salonen on toiminut EM-kisatuomarina vuodesta 2010 ja Markus Frey vuodesta 2011 alkaen. MM-kisoihin Salonen valittiin tuomariksi ensi kertaa vuonna 2012 ja Frey vuonna 2015. Heidän lisäkseen EM-kisoissa tuomarina on toiminut Kari Ruuhilahti (2019) ja Heini Korhonen (2025). Vuoden 2026 EM-kisoihin valittiin Mikko Salonen, Markus Frey ja Heini Korhonen.

Pienelle kendomaalle tämä on merkittävä asia. Kansainvälinen tuomarointi osoittaa, että Suomessa on pystytty kasvattamaan kilpailijoiden lisäksi myös lajin syvällisiä osaajia, joihin luotetaan.

Enemmän kuin yksi viikonloppu Brysselissä (Michibito – yama-yama-gumo)

Kendotuomarointi, erityisesti kansainvälisillä areenoilla, ei ole vain tekninen tehtävä kilpailun laidalla, vaan tärkeä osa lajin yhteistä laatua, oikeudenmukaisuutta ja jatkuvuutta. Samalla se on osoitus siitä, että kendossa voi kehittyä ja palvella lajia monella tavalla myös aktiivisimman kilpailu-uran jälkeen.

Myös pieni kendomaa voi olla mukana lajin kansainvälisessä päätöksenteossa, arvioinnissa ja arvokisojen toteutuksessa. Kun suomalainen toimii EM- tai MM-tason tuomarina, hän ei edusta vain itseään, vaan myös suomalaista kendokulttuuria, harjoittelun tasoa ja sitä luottamusta, joka on vuosien saatossa yhdessä ansaittu.

Yksittäisen harrastajan kannalta tuomarointi avaa uusia ulottuvuuksia mutta vaatii samalla paljon. Matkalaiselle paljastuu kendohaasteiden vuoristosta pilvien lomasta aina uusia huippuja valloitettaviksi. 

Tuomaroinnin perusmateriaalit:

Paulus Artimolle Iaido Renshi

Ces Iaido
Paulus Artimolle Iaido Renshi

Iaidon Renshi-arvonimi on myönnetty Paulus Artimolle, ja nimitys julkistettiin virallisesti Riihimäellä järjestetyissä Suomen iaidon mestaruuskilpailuissa.

Paulus on ensimmäinen suomalainen iaidoka, joka on saavuttanut rokudan-arvon, ja nyt myös ensimmäinen suomalainen iaidoka, jolle on myönnetty Renshi-arvonimi.

Paulus toimii Leppävaaran Budoseuran pääopettajana ja on useiden vuosien ajan toiminut Suomen iaidomaajoukkueen valmentajana. Hänen johdollaan maajoukkue on saavuttanut lukuisia mitaleita sekä yksilö- että joukkuekilpailuissa.

Liitto esittää lämpimät onnittelunsa Paulus Artimolle tästä merkittävästä tunnustuksesta ja toivottaa hänelle menestystä ja kehitystä iaidon ja budon polulla.



The Iaido Renshi title has been awarded to Paulus Artimo, and the appointment was officially announced during the Finnish Iaido Championships held in Riihimäki.

Paulus is the first Finnish iaidoka to have achieved the rank of rokudan and now also the first Finnish iaidoka to be awarded the Renshi title.

Paulus serves as the chief instructor of Leppävaaran Budoseura and has for several years acted as a coach of the Finnish national iaido team. Under his leadership, the national team has achieved numerous medals in both individual and team competitions.
The Federation extends its warm congratulations to Paulus Artimo on this significant recognition and wishes him continued success and growth on his path of iaido and Budo.

Managerin matkakertomus: Iaidon euroopanmestaruuskisat 2025

Ces Iaido, Kilpailut
Managerin matkakertomus: Iaidon euroopanmestaruuskisat 2025

Kirjoittaja: Joni Tammi

Ilmassa on hieman erikoisen urheilujuhlan tuntua. 

Kaksi tummaa hahmoa seisoo kentällä rinnakkain, liikkumatta, valmiina. Molemmilla on vasemmassa kädessään miekka; toistaiseksi vielä huotrassa. 

Päätuomarin aloituskomento “Hajime!” kaikuu muuten hipihiljaisessa hallissa. Ottelijat aloittavat kisaesityksen, embun: kumartavat tuomareille, laskeutuvat polvi-istuntaan seizaan, kumartavat miekalleen ja työntävät sen vyöhönsä. Sitten alkaa tapahtua. 

Unkarilaisen edessä istuvat kaksi vastustajaa uhkaavat häntä, mutta hän on nopeampi: yhdellä liikkeellä hän vetää miekan huotrasta ja leikkaa etuoikealla istuvaa vastustajaa ja heti perään vasemmanpuoleista. Samaan aikaan puolalainen yllätetään oikealta. Hän ei ehdi vetää miekkaansa, mutta ostaa aikaa lyömällä vastustajaa kahvalla kasvoihin, ja saa käännettyä tilanteen edukseen. 

Molemmat voittivat oman taistelunsa, mutta osoittavat vielä “zanshinia”, valppautta ja varuillaan oloa. Tilanne käyttää olevan kuitenkin toistaiseksi ohi, joten molemmat ravistavat miekan puhtaaksi verestä ja palauttavat sen huotraan. Voitetut vastustajat haihtuvat kentältä. Uusi kata alkaa. 

Iaidossa miekat ovat oikeita – vastustajat eivät. Erilaiset kata-liikesarjat kuvaavat vastauksia vaarallisiin tilanteisiin, joista samurai voi itsensä löytää. Kussakin katassa on yksi tai useampi keskeinen periaate jota katalla halutaan opettaa, ja iaido-ottelussa kaksi kilpailijaa tekee oman katansa itsenäisesti tuomarien arvioidessa, kumman suorituksesta näky paremmin näitä ja muita lajin periaatteita. 

Iaidon 32. euroopanmestaruuskilpailut järjestettin vuonna 2025 Prahassa. Marraskuisessa Keski-Euroopassa piti olla Suomea lämpimämpi, mutta Joonas viestittää kisapaikalta: tuokaa vaatteita! Villakerrasto hakaman alle siis.

Suomesta kisoihin lähti lähes täysi joukkue: sallitut kaksi ottelijaa per dan-taso, vain kutos-daneissa oli tyhjää, kun toinen valmentaja Paulus jätti kisat väliin samalle viikonlopulle osuneen perheenlisäyksen johdosta. Perustelu hyväksytään ja tutuille kerrotaan terveisiä.

Suomen edustajat valittiin kesällä iaidon maajoukkueringistä:

– Mudan-sarja (alle 1. dan): Ella Saarenko (Lebudo) ja Thu Nguyen (KKTI)
– 1. dan: Kostas Drodos (KKTI) ja An Tran (KKTI)
– 2. dan: Arttu Nieminen (Seigikai) ja Ville Pikkarainen (KKTI)
– 3. dan: Konrad Okrój (Lebudo) ja Joni Tammi (Lebudo)
– 4. dan: Richard Raurala (Yatagarasu) ja Kari Häyrinen (Lebudo)
– 5. dan: Tea Pihlaja (KKTI) ja Janne Haltia (Lebudo)
– Joukkue-ottelijat: Tea, Konrad, Arttu ja Ville.

Seminaari, kisat, gradut

Iaidon EM-formaatti noudattaa tiettyä kaavaa: torstaina sinne, perjantaina on ZNKR-delegaation ja eurooppalaisten korkea-arvoisten opettajien vetämä seminaari, lauantaina yksilökisat, ja sunnuntaina joukkuekilpailu ja graduoinnit. (Illalla on vielä Sayoanara party, joten kotiin palataan vasta maanantaina.)

Seminaarissa japanilaiset senseit käyvät läpi ZNKR-iaidon 12 yhteistä kataa. Painopiste on usein täsmennyksissä tai korjauksissa, joita “päämajasta” on katsottu aiheelliseksi käsitellä tai korostaa. ZNKR-iaidon katat ovat muunnelmia useamman vanhan koulukunnan, koryu, katoista. Katat on määritelty yksityiskohtaisesti, jotta tämä kaikille yhteinen kahdentoista katan setti olisi samanlainen riippumatta ollaanko Kyotossa vai Keravalla, tai mitä vanhaa koulukuntaa oma opettaja on harjoitellut. Tämä mahdollistaa samojen perusteiden hallinnan ja opetuksen, mutta myös yhteisharjoitukset ympäri maailmaa. Myös kilpailu on selkeää, kun kaikilla on samat katat.

Edistyneemmät iaidokat harjoittelevat myös jonkin vanhan koulukunnan katoja, ja vaikka tämä ei usein näykään muussa kuin siinä, miten miekka sidotaan vyölle ja palautetaan huotraan, korkeampien dan-arvojen esityksiin sisältyy myös vain heidän koulukuntaan sisältyviä katoja. 

EM-seminaarit rajoittuvat kuitenkin tarkasti kaikille yhteisiin ZNKR-katoihin. Tilaa on usein niukasti, ja nytkin mukana on lähemmäs 400 osallistujaa, joten väki jaetaan ensin muutamaan ryhmään vyöarvojen perusteella, ja sitten näissä ryhmissä vielä osa ensin tekee ja osa katsoo, ja sitten vaihdetaan rooleja. Päivän aikana käydään läpi kaikki 12 kataa ja – kiitos hyvien opettajien – kaikista tulee yleensä uusia ahaa!-elämyksiä tai vähintään pieniä parannuksia kotipuolessa harjoiteltavaksi.

Yksilökilpailu

Yksilökilpailu käydään dan-asteittain ja se alkaa alkulohkoilla. Niistä selvinneet jatkavat pudotuspeleihin, joista vain voittaja jatkaa eteenpäin. Mitalipelit säästetään iltapäivään, jolloin suurin osa osallistujista istuu jo katsomon puolella. Siinä, missä alkulohkoissa tehdään kolme ZNKR-kataa, pudotuspeleissä ja finaaleissa katoja on viisi; lisäksi nelos-danista ylöspäin mukana on myös vapaavalintaisia koryu-katoja. 

Se, millaisia koryu-katoja kotidojolla näkee, määräytyy oman opettajalinjan kautta, ja tyypillisellä dojolla näkee vain  yhtä  koryuta. EM-kisojen osallistujat tulevat kuitenkin ympäri maailmaa (mukana on myös Afrikan ja Lähi-idän maita) jolloin mukaan mahtuu myös harvinaisempien tyylien harjoittelijoita. Koska monet korkeampien danien kilpailijat haluavat tuoda esille osaamistaan valitsemalla kisakatoikseen astetta haastavampia ja usein myös näyttävämpiä katoja, mukaan sattuu usein myös todella eksoottisen näköisiä tekniikoita. Toki myös tutut ZNKR-katat ovat mielenkiintoista katsottavaa, kun niitä tulkitaan hieman eri tavalla kuin omassa kotidojossa. Harvoin mitorikeigo, muiden tekemisen katsominen, on niin antoisaa kuin EM-kisoissa! 

Joukkuekilpailu

Sunnuntain joukkuekilpailussa kullakin maalla on yksi joukkue. Joukkueen kolme pelaajaa ottelee toisen joukkueen kolmea pelaajaa vastaan yksi pari kerrallaan, ja näistä kolmesta ottelusta enemmän pisteitä voittanut joukkue pääsee jatkoon. Joukkueen yhteenlaskettu dan-määrä ei saa ylittää kymmentä, mutta pelaajien järjestyksen saa valita vapaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että mudanille saattaa tulla vastaan godan, joka todennäköisesti voittaa ottelun – mutta koska jäljellä on vielä kaksi muuta ottelua (ja vastustajien korkea-arvoisin pelaaja on jo “käytetty”), voi koko matsin voittaa vielä kumpi tahansa joukkue. 

Toiset maista ovat suoranaisen kuuluisia sen optimoinnissa, missä järjestyksessä heidän pelaajansa mitäkin maata vastaan pelaa. Koska Suomi voitti euroopanmestaruuden viime vuonna, oli hauska nähdä, miten paljon aikaa jotkut maat käyttivät arvaillakseen juuri meidän ottelujärjestystämme ja taktikoidakseen nimenomaan Suomea vastaan käytävää peliä. 

Kisojen paras mitalisaalis

Ensimmäisen päivän yksilökisojen pronssinen mitalisaldo oli erinomainen:

– Mudan: Kantosho (Thu Nguyen)
– Shodan: Pronssi x 2 (Kostas Drosos ja An Tran)
– Sandan: Pronssi (Konrad Okrój) ja Kantosho (Joni Tammi)
– Godan: Pronssi (Tea Pihlaja)

(Huomautus: Iaidon EM-kisoissa ei  käydä erillistä pronssiottelua, vaan molemmat semifinaaleissa tippuneet saavat pronssimitalin. Kantosho– eli “Fighting spirit”-palkinnon myöntävät japanilaiset senseit, jotka valitsevat saajat kustakin sarjasta; palkintoa pidetään osoituksena erityisestä taisteluhengestä.)

Myös toisen päivän joukkuekisassa Suomi pääsi mitalisijoille, myöskin pronssilla!

Team: Pronssi (Tea Pihlaja 5.dan, Konrad Okrój 3. dan, Arttu Nieminen 2. dan, Ville Pikkarainen 2. dan)

Yhteensä siis Suomen 12 hengen tiimi toi EM-kisoista 10 mitalia! Paitsi että saldo on paras kaikista osallistujamaista, se on erityisen hyvä kun menestys suhteutetaan maan väkilukuun tai suomalaiseen harrastajamäärään. Tämä kävi hyvin myös ilmi keskusteluissa muiden maiden edustajien kanssa. Mm. tämän vuoden kultamitalistit, italialaiset, kehuivat Suomen iaidon tasoa ja kyselivät montako 7. dan -senseitä meillä on vetäjinä. Hämmästyivät kun sanoin, että ei yhtään. “No 6. daneja on sitten varmaan ollut ainakin paljon?” Kaksi, ja vuosi sitten ei vielä yhtään. Mainitsin ohimennen, että meillä ei voi aina edes graduoida 3. dania, koska koko maassa ei ole ollut riittävästi 5. daneja graduointiraatiin, ja mutta tätä italialaiset eivät uskoneet; heillä kun 5. danit eivät mahtuisi edes samaan saliin ja 7. danejakin on maassa pitkälle toistakymmentä. No, korvataan sisulla se, mikä daneissa vielä puuttuu.

Tosin monen mitalistin suusta kuului perisuomalainen (ja ainakin osittain leikkisä) harmistus tämän vuoden mitalien väristä: pronssimitalivuori korostaa sitä, että täällä härmän pimeydessä ollaan vasta Euroopan kolmanneksi parhaita, ei tässä auta muuta kuin treenata lisää että ensi vuonna pärjäisi!

Vuoden 2026 iaidon EM-kisat

Seuraavat EM-kisat järjestetään 7.-9.11.2026 Saksassa, ja sinne pyritään lähettämään taas täysi joukkue. Edustajat valitaan kesällä maajoukkuerinkiin osallistuneista, joten kisaamisesta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti lähteä rinkitoimintaan!

Maajoukkuerinkiharjoituksia järjestetään noin kerran kuukaudessa (yleensä sunnuntaina klo 10-12); ensimmäisen kerran sunnuntaina 25.1.2026 Lintuvaaran koululla Espoossa. Tätä pidetään tutustumis- ja tiedotustapaaminen Zoomilla sunnuntaina 11.1.2026 klo 19 – sinne kannattaa tulla kuulemaan tarkemmin iaidon maajoukkueringin toiminnasta ja siihen osallistumisesta.

Kuva 1: Suomen maajoukkue. Ylärivi: Riku, Janne, Kari, Ella. Alarivi: Joni, Arttu, Konrad, Tea, Ville, Kostas, Thu, An.

Kuva 2: Seminaarissa ohje “katso ennen kuin leikkaat” korostuu.

Kuva 3: Joukkuekilpailu käynnissä. Suomen joukkueesta Arttu punaisella kentällä.