Kohti Tokion vuoden 2027 kendon MM-kisoja
Kansainvälisen kendon taso nousee jatkuvasti. Korean lisäksi Euroopassa ja Amerikassa on jo ottelijoita ja joukkueita, jotka pystyvät haastamaan Japanin huiput tosissaan. Tämä asettaa yhä kovempia vaatimuksia myös tuomareille. Kun helpot pisteet ovat harvassa ja ottelut ratkaistaan pienillä eroilla, tuomarin on kyettävä näkemään ja ymmärtämään myös kaikkein hienovaraisimmat tekniikat.
Tämä oli yksi keskeisistä viesteistä kansainvälisen kendoliiton (FIK) lokakuun alussa Pariisissa järjestämässä Euroopan tuomariseminaarissa. Seminaari oli osa valmistautumista Tokiossa 27.–30.5.2027 järjestettäviin kendon maailmanmestaruuskilpailuihin.
Seminaarin pääopettajina toimivat Kunihide Koda sensei ja Takeshi Ishii sensei, molemmat hanshi 8. dan. Tuomarikokelaita oli kaikkiaan 36, joista kolme Suomesta: Mikko Salonen, Markus Frey ja Heini Korhonen.
MM-kisoihin tarvitaan aiempaa enemmän – ja parempia – tuomareita
Koda-sensei aloitti seminaarin kertomalla MM-kisojen tuomarivalmisteluista. Milanon vuoden 2024 MM-kisoissa oli kuusi kenttää ja yhteensä 42 tuomaria. Tämä ei hänen mukaansa enää riitä. Jokaiselle ottelualueelle tarvitaan kolme kolmen tuomarin ryhmää. Kuudella kentällä tämä tarkoittaa yhteensä 54 tuomaria.
Edellisiin MM-kisoihin valittiin Euroopasta 12 tuomaria. Nyt tavoitteena on kasvattaa määrää hieman ja saada mukaan myös enemmän naistuomareita. Valinnoissa ratkaisee kuitenkin yksinomaan osaaminen: tasovaatimuksista ei tingitä määrällisten tavoitteiden saavuttamiseksi, vaan tarvittaessa tuomareita valitaan vähemmän.
Tuomaroinnin taso on kansainvälinen haaste. Koda-sensei nosti esiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyt Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailut, joissa tuomarointi oli saanut voimakasta kritiikkiä, erityisesti Japanin ja Korean välisessä loppuottelussa.
Tuomarin tärkein tehtävä on pisteen eli ipponin arvoisen yuko-datotsun eli hyväksyttävän osuman tunnistaminen. Kaiken muun on rakennuttava sen ympärille. Hyvä tuomari tunnistaa aina selvän ipponin mutta huipputuomarin osaaminen mitataan niissä tilanteissa, joissa ratkaisu ei ole ilmeinen. Jos tuomari ei pysty tunnistamaan hienovaraisia ja vaikeasti havaittavia tilanteita ja tekniikoita (genmyo na waza), hänen osaamisensa ei riitä maailman huipulle.
Maailman parhaat ottelijat tuomareiden testinä
Seminaarin harjoitusottelijoina oli viisi japanilaista huippukendokaa, kaksi naista ja kolme miestä, sekä Euroopan maajoukkueiden kärkiottelijoita. Kaikki kolme japanilaista miestä olivat valmistautumassa myös 3.11. Tokion Nippon Budokanissa järjestettäviin Japanin mestaruuskilpailuihin.
Harjoitusottelut olivat todella korkeatasoisia. Japanilaiset opettajatkin kiinnittivät huomiota siihen, kuinka yksittäiset eurooppalaiset ottelijat kykenevät nykyään kamppailemaan pisteistä japanilaisten huippujen kanssa.
Japanin maailmanmestaruus ei enää tule itsestään. Ei enää vain Korean vaan myös Euroopan ja Amerikan parhaat joukkueet pakottavat japanilaiset tekemään parhaansa. Tuomareiden pitäisi pystyä vielä tätäkin parempaan: näkemään ja tuomitsemaan tilanteet, joissa maailman parhaat ottelijat yrittävät kaikin keinoin saada ratkaisevan edun.
Tämä tekee tuomaroinnista sekä kiinnostavaa että armotonta. Pisteitä ei anneta ilmaiseksi, eikä niitä myöskään saa tuomita kevyin perustein.
Piste ei pääty osumaan – zanshin on katsottava loppuun asti
Yksi seminaarin vahvimmista painotuksista koski zanshinia. Koda-sensein mukaan sen arvioinnissa on ongelmia sekä Japanissa että Koreassa.
Tuomari ei saa lopettaa tilanteen seuraamista osumahetkeen tai nostaa lippua liian nopeasti. Hyväksyttävän osuman edellytyksiä on arvioitava kokonaisuutena, zanshin mukaan lukien. Ottelijan toiminta on katsottava kunkin tilanteen loppuun asti.
Jokainen kolmesta tuomarista vastaa itsenäisesti omasta päätöksestään. Muiden lippuja ei pidä seurata eikä omaa ratkaisua tehdä niiden perusteella. Jos esimerkiksi fukushin huomaa hyväksytyn osuman jälkeen, ettei zanshin toteutunut, myös hän voi esittää pisteen peruuttamista eli torikeshia. Pisteen peruuttaminen käsitellään aina tuomareiden neuvottelussa (gogi).
Toinen Koda-sensein esiin nostama ongelma oli shinain kärjen lyöminen lattiaan osuman jälkeen. Erityisesti tsukin jälkeen jotkut ottelijat pudottavat shinain kärjen lattian kautta. Tämä on epäasianmukaista toimintaa, joka voi johtaa pisteen peruuttamiseen. Jos toiminta toistuu ottelun aikana esimerkiksi kahdesti tai kolmesti, seurauksena voidaan siitä tuomita myös virhepiste eli hansoku.
Koda-sensei korosti, että tuomareilla on vastuu opettaa näitä asioita oikein myös omassa harjoitus- ja opetustoiminnassaan. Kyse ei ole vain yksittäisten kilpailutilanteiden ratkaisemisesta vaan siitä, millaista kendoa haluamme edistää.
Tsubazeriai on edelleen vaikea kysymys
Tsubazeriai sai jälleen paljon huomiota. Erityisesti käsien pitäminen liian korkealla ja vastustajan töniminen nousivat esiin. Tällainen toiminta on vaarallista, ja siitä on tullut valituksia myös Japanin kendoliitolle.
Koda-sensei muistutti, että toimintaa pitäisi ajatella oikeiden miekkojen näkökulmasta. Miltä tilanne näyttäisi ja miten siinä voisi toimia, jos shinain sijasta käsissä olisi oikea miekka?
Oikeassa tsubazeriaissa asento ja kontakti ovat hallittuja. Irtautuminen tapahtuu ripeästi ja määrätietoisesti, shinain sivu (shinogi) toista vasten. Tarpeeton töniminen, sitominen ja vääränlaiset otteet on kitkettävä pois. Tuomareiden on myös uskallettava puuttua näihin tilanteisiin hansokuilla.
Ottelijoiden ei myöskään pitäisi ikään kuin signaloida toisilleen, että nyt erotaan tsubazeriaista. Tällainen voi johtaa väärinkäsityksiin, mahdollistaa hämäyksen tai altistaa ottelijan vastustajan lyönnille.
Tsubazeriaihin liittyvissä hansoku-tilanteissa päävastuu on päätuomarilla (shushin), joka kutsuu tarvittaessa gogin koolle. Gogin tuloksen ilmoittaa aina shushin. Tuomarin on myös hyvä viestiä hansokun syy selkeästi eleillä niin ottelijoille kuin yleisölle.
Seminaarissa jaettiin lisäksi erillinen, yksityiskohtainen ohjeistus niton eli kahden shinain käytön tuomarointiin. Käytännön harjoittelussa nito jäi kuitenkin tällä kertaa vähälle huomiolle, sillä harjoitusottelijoissa ei ollut niton käyttäjiä.
Voisiko video auttaa tuomareita?
Yksi seminaarin kiinnostavimmista uutuuksista oli videon kokeileminen tuomarikoulutuksen apuvälineenä.
Koda-sensei kertoi kansainvälisestä keskustelusta videotuomaroinnin mahdollisesta käyttöönotosta. Koreassa käytetään ja maa on esittänyt videotarkistusten harkitsemista kansainvälisiin kilpailuihin. Asiasta on keskusteltu kansainvälisen tuomarikollegion kesken. Siihen kuuluvat kunkin alueen edustajina Koda (JPN/FIK), Labru (FR/Eurooppa), Tagawa (USA/Amerikat) ja Kim (ROK/Asia-Oseania) sensei.
Koda-sensei oli itse käynyt Koreassa tutustumassa siellä käytössä olevaan järjestelmään. Koreassa otteluita kuvataan kolmella korkeatasoisella kameralla, ja niiden avulla voidaan tarkistaa, osuiko lyönti todella sallittuun osuma-alueeseen. Tarkistusta pyytää joukkueen valmentaja (kantoku), usein ottelijalta saamansa viestin perusteella.
Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Koda-sensei nosti esiin esimerkiksi tilanteen, jossa lyhyempi ottelija tekee pitkää vastustajaa vastaan debana-menin ja osuu tämän men-ganen alueelle. Osuman tulkinnassa on otettava huomioon myös vastustajan asento ja toiminta. Samoin gyaku-don jälkeen selkänsä kääntäneen ottelijan tilannetta ei voi välttämättä arvioida oikein pelkästä hidastetusta osumakuvasta.
Video voi näyttää, mihin shinai osui, mutta se ei välttämättä kerro, oliko koko suoritus kendon sääntöjen ja periaatteiden mukainen hyväksyttävä osuma.
Kun Koda-sensei kysyi seminaarin tuomarikokelaiden suhtautumista videotuomarointiin, vain kolme osallistujaa kannatti sitä varauksetta. Suurin osa ei osannut asettua selvästi puolesta eikä vastaan. Koda-sensein oma johtopäätös oli, että asiaa täytyy tutkia lisää.
Kansainvälisissä kilpailuissa videotarkistuksia ei toistaiseksi oteta käyttöön. Sen sijaan seminaarissa kokeiltiin uutena menettelynä videotarkistusta tuomareiden koulutuksen tukena. Ottelija saattoi pyytää tarkistamaan, oliko hyväksytyksi tuomittu lyönti todella osunut oikeaan osuma-alueeseen. Tarkoituksena ei ollut luoda varsinaista valitusmenettelyä, vaan kehittää tuomareiden kykyä arvioida osumia oikein ja yhdenmukaisesti.
Käytännössä videota hyödynnettiin vain muutamassa tilanteessa, mutta kokeilu oli mielestäni hyödyllinen. Ainakin kourallinen osumia todettiin menneen ohi ja tuloksena oli torikeshi. Käytännön toimintatavoissa ja tekniikassa on vielä kehittämistä. Esimerkiksi erillinen kuvausryhmä ja suuri näyttö auttaisivat tekemään videotarkistuksesta huomattavasti tehokkaamman opetustilanteen.
Kokeilu oli tervetullut avaus. Video ei korvaa tuomarin omaa harkintaa, mutta oikein käytettynä se voi auttaa kehittämään sitä.
Kolme tuomaria, yksi kokonaisuus
Tuomaroinnissa on paljon muutakin hallittavaa kuin hyväksyttävien osumien ja virheiden tunnistaminen.
Seminaarissa käytiin yksityiskohtaisesti läpi tuomareiden vaatetusta, asusteiden värejä, hiusten siisteyttä, kasvojen ilmeitä, ryhtiä ja yleistä esiintymistä. Erityisen paljon huomiota kiinnitettiin liikkumiseen ottelualueella.
Kolmen tuomarin muodostaman kolmion on säilyttävä toimivana ottelun liikkeiden mukana. Muodostelmaa on osattava muuttaa tilanteen edellyttämällä tavalla, mutta samalla jokaisen tuomarin on kyettävä seuraamaan sekä ottelijoita että muita tuomareita. Tuomareiden tulisi myös pysyä mahdollisuuksien mukaan ottelualueen sisäpuolella.
Koda-sensei korosti erityisesti, että tuomarikolmikon harmonian on alettava jo odotuspenkillä, ennen ottelun alkua.
Ajatus kuvaa hyvin tehtävän vaatimuksia. Jokainen tuomari tekee ratkaisunsa itsenäisesti, mutta kolmikon on silti toimittava yhtenäisesti. Tämä näkyy jo siinä, miten tuomarit istuvat odottamassa vuoroaan, astuvat ottelualueelle, liikkuvat siellä ja poistuvat yhdessä.
Näitä yksityiskohtia harjoiteltiin ja arvioitiin tarkasti. Huipputuomarointi vaatii paitsi oikeita ratkaisuja myös varmaa, sujuvaa ja arvokasta toimintaa.
Tuomariksi ei tulla pelkillä vanhoilla natsoilla
Viikonloppuun mahtui myös runsaasti omaa kendoharjoittelua. Perjantaina ja lauantaina järjestettiin pitkät seitsemännen danin osallistujien mawarigeikot, joiden jälkeen oli vielä mahdollisuus vapaaseen jigeikoon japanilaisten opettajien, ottelijoiden ja samaan aikaan järjestetyn noin 100 hengen leirin osallistujien kanssa.
Harjoittelu oli hyvää muistutusta siitä, ettei tuomarointi ole omaan kendoharjoitteluun nähden erillinen asia. Ottelutilanteiden ymmärtäminen edellyttää myös jatkuvaa oman kendon kehittämistä.
MM-kisojen tuomariksi ei vain kävellä vanhoilla natsoilla. Vaikka taskussa olisi korkea dan-arvo, vuosikymmenten harjoittelu ja runsaasti arvokisakokemusta, jokaisen on pystyttävä osoittamaan osaamisensa aina uudelleen.
Euroopan seminaarin jälkeen jäämme odottamaan tietoa siitä, ketkä valitaan jatkamaan maaliskuussa 2027 Japanin Katsu-urassa järjestettävään kaikkien alueiden yhteiseen tuomariseminaariin. Siellä tehdään lopulliset valinnat Tokion MM-kisoja varten.
Kansainväliselle huipulle tähtäävä tuomarointi haastaa mieltä, kehoa ja kukkaroa. Matkustaminen, harjoittelu ja jatkuva osaamisen kehittäminen vaativat aikaa, rahaa ja omistautumista. Kyse on kuitenkin myös tavasta antaa takaisin lajille ja yhteisölle, jonka parissa on itse saanut kasvaa ja kehittyä.
Hyvistä tuomareista hyötyvät ennen kaikkea ottelijat. Jos tuomarit eivät pysty tunnistamaan taitavia suorituksia ja arvioimaan niitä johdonmukaisesti, eivät kilpailijatkaan voi kehittyä täyteen potentiaaliinsa.
Kansainvälisen kilpailukendon tason noustessa tuomareilla ei ole varaa jäädä paikalleen. Eikä kehitys tapahdu ilman harjoittelua – tuomarointia on opeteltava hikipäässä ja täysillä.
Kirjoittaja: Heini Korhonen
(Japaninkielisten termeistä puuttuvat pitkiä vokaaleja indikoivat erikoismerkit teknisistä syistä.)