Vieraskynä: Kirjoittanut Markus Frey, Kendo Kyoshi 7. dan, toukokuussa 2021
Korona mullisti maaliskuussa 2020 elämämme ja sitä myöten myös kendoharjoittelun.
Lukuunottamatta lyhyttä saliharjoittelujaksoa syksyllä, on viimeinen vuosi mennyt kendon peruslyöntejä, subureita tehdessä. Nyt on aika tarkastella kulunutta vuotta ja listata hyviä asioita, joita etäharjoittelu on mahdollistanut.
1. Kellari kuntoon
Suburit ovat kaiken perusta. Kun aloitamme alkeiskurssin, opettelemme ensimmäiseksi kendon peruslyönnit. Jokainen edistyneempien kendokoiden harjoitus alkaa subureilla ja vaikka olisimme tehneet kendoa jo vuosikausia, palaamme aika ajoin suburien pariin varmistaaksemme, että liikkeemme ovat oikeita.
Talonrakennustermein suburit ovat kellarikerros, jonka päälle talo pystytetään. Pienen kellarin päälle voi rakentaa pienen talon, isolle jalustalle taas kohoaa iso ja kaunis kendotalo.
Suburit lisäävät itseluottamustamme. Kun toistamme subureita ja hiomme liikkeitämme päivästä toiseen, meille syntyy tunne siitä, että osaamme sen, mihin olemme investoineet aikaa ja vaivaa. Tämä prosessi kasvattaa luottamusta omiin kykyihimme.
2. Itsensä havainnoiminen
Kaipaamme ystäviemme tapaamista salilla ja pariharjoittelun tuomaa jännitystä. Etäsuburit tarjoavat meille kuitenkin ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkkailla itseämme. Kun otteluiden synnyttämä kiihko ja harjoittelukumppanin luoma paine puuttuvat, voimme rauhassa havainnoida sitä, mitä kehossamme tapahtuu. Miten jalkani ovat? Onko miekan kärki oikealla korkeudella? Pysynkö keskellä? Miltä kehossani tuntuu, kun lyön?
Omalla kohdallani vuosi ilman kote-hanskoja on auttanut ymmärtämään paremmin käsien oikean otteen miekasta ja sormien merkityksen voimakkaan ja nopean lyönnin aikaansaamisessa.
3. Miksi teen kendoa?
Kun saliharjoittelu ja sosiaaliset kontaktit puuttuvat, motivaatio kendon tekemiseen voi olla kovilla. Toisaalta juuri se, ettemme pääse salille heilumaan, on pakottanut meidät tutkimaan itseämme ja perimmäisiä syitä siihen, miksi harjoittelemme kendoa.
Kendon perusasentoon viitatessa käytetään termejä mi-kamae ja ki-kamae. Mi-kamae on näkyvä perusasento. Ki-kamae on henkinen perusasento, ns. sydämen kamae (kokoro-kamae). Korona-aika on tarjonnut meille mahdollisuuden korjata ja kehittää näitä molempia asentoja.
Sen sijaan, että haikailisimme paluuta salille, voimme tutkia uteliaina niitä mahdollisuuksia, joita muuttunut harjoittelutilanne on tuonut tullessaan. Voi olla, että oivallamme jotain itsestämme ja kun lopulta pääsemme salille, olemme entistä motivoituneimpia ja nautimme harjoittelustakin enemmän.
4. Rajoitukset ruokkivat luovuutta
Ihmisestä tulee kekseliäs, kun hän kohtaa esteitä. Kuluneen vuoden aikana etäharjoituksiin osallistuneet kendokat ovat voittaneet matalien kattojen tai ahtaiden tilojen tuomat rajoitukset. Harjoituksia on tehty muun muassa kinosten keskellä säkkipimeässä, ullakolla, varastoissa, pihalla, kangasmetsässä ja niin edelleen. Ilmassa ovat heiluneet katkaistut bokkenit, kodachit, lyhyet shinait, rautatango, onpa Ki-Ken-Tai-Icchin harjoituksiin osallistuttu kaulimellakin.
Erityisellä ilolla täytyy mainita se, kuinka etäharjoitusten kiertävä vetovuoro Helsingin kendoseurassa on tarjonnut uusia avauksia tuttuihin harjoituksiin. Eri vetäjät ovat kekseliäästi muokanneet kendoharjoituksia ja soveltaneet niitä suburimuotoon.
5. Tylsyys voimavarana
Elämme aikaa, jossa meille tarjotaan jatkuvasti uusia ärsykkeitä, jännitystä ja yhä voimakkaampia kokemuksia. Monotoniset suburit ja liikkeiden loputon toistaminen ovat vastavoima kiihkeärytmiselle arjelle. Saman asian toistaminen saa meidät pysähtymään. Pitkistä lyöntisarjoista tulee kuin hengitystä tai meditaatiota. Koemme samanlaista rauhaa kuin pitkällä vaelluksella erämaassa. Häly päässämme vaimenee. Astumme askel askeleelta eteenpäin ja nautimme matkasta itsestään. Emme odota perille pääsyä vaan tyydymme siihen, mitä meillä on tässä ja nyt.
6. Ajan ja paikan rajoitukset katoavat
Verkkoharjoitukset tarjoavat mahtavan mahdollisuuden maailmanmatkailuun. Aamupäivän harjoitukset voi vetää Milanossa ja iltapäiväksi ehtii Johannesburgin treeneihin. Seuraavana päivänä voi taas tahkota kotiseurassa. Vierailut eri seurojen harjoituksissa piristävät omaa urautunutta harjoittelua.
Etäharjoittelun hyviin puoliin kuuluu myös se, että arkeen on tullut lisää aikaa. Kun kendosalille on ollut työpaikalta vain metrin matka, aikaa on säästynyt kuin huomaamatta. Sen lisäksi ja kendokollegaani Pekka Nurmista lainatakseni, on hienoa, että harjoitusten jälkeen myös baari on lähellä ja sinne pääsee treenivaatteissa.
Katso myös Markus Freyn kommentit oheisen videon alusta, liittyvät tähän samaan asiaan:
