Kirjoittaja: Joni Tammi
Ilmassa on hieman erikoisen urheilujuhlan tuntua.
Kaksi tummaa hahmoa seisoo kentällä rinnakkain, liikkumatta, valmiina. Molemmilla on vasemmassa kädessään miekka; toistaiseksi vielä huotrassa.
Päätuomarin aloituskomento “Hajime!” kaikuu muuten hipihiljaisessa hallissa. Ottelijat aloittavat kisaesityksen, embun: kumartavat tuomareille, laskeutuvat polvi-istuntaan seizaan, kumartavat miekalleen ja työntävät sen vyöhönsä. Sitten alkaa tapahtua.
Unkarilaisen edessä istuvat kaksi vastustajaa uhkaavat häntä, mutta hän on nopeampi: yhdellä liikkeellä hän vetää miekan huotrasta ja leikkaa etuoikealla istuvaa vastustajaa ja heti perään vasemmanpuoleista. Samaan aikaan puolalainen yllätetään oikealta. Hän ei ehdi vetää miekkaansa, mutta ostaa aikaa lyömällä vastustajaa kahvalla kasvoihin, ja saa käännettyä tilanteen edukseen.
Molemmat voittivat oman taistelunsa, mutta osoittavat vielä “zanshinia”, valppautta ja varuillaan oloa. Tilanne käyttää olevan kuitenkin toistaiseksi ohi, joten molemmat ravistavat miekan puhtaaksi verestä ja palauttavat sen huotraan. Voitetut vastustajat haihtuvat kentältä. Uusi kata alkaa.
Iaidossa miekat ovat oikeita – vastustajat eivät. Erilaiset kata-liikesarjat kuvaavat vastauksia vaarallisiin tilanteisiin, joista samurai voi itsensä löytää. Kussakin katassa on yksi tai useampi keskeinen periaate jota katalla halutaan opettaa, ja iaido-ottelussa kaksi kilpailijaa tekee oman katansa itsenäisesti tuomarien arvioidessa, kumman suorituksesta näky paremmin näitä ja muita lajin periaatteita.
Iaidon 32. euroopanmestaruuskilpailut järjestettin vuonna 2025 Prahassa. Marraskuisessa Keski-Euroopassa piti olla Suomea lämpimämpi, mutta Joonas viestittää kisapaikalta: tuokaa vaatteita! Villakerrasto hakaman alle siis.
Suomesta kisoihin lähti lähes täysi joukkue: sallitut kaksi ottelijaa per dan-taso, vain kutos-daneissa oli tyhjää, kun toinen valmentaja Paulus jätti kisat väliin samalle viikonlopulle osuneen perheenlisäyksen johdosta. Perustelu hyväksytään ja tutuille kerrotaan terveisiä.
Suomen edustajat valittiin kesällä iaidon maajoukkueringistä:
– Mudan-sarja (alle 1. dan): Ella Saarenko (Lebudo) ja Thu Nguyen (KKTI)
– 1. dan: Kostas Drodos (KKTI) ja An Tran (KKTI)
– 2. dan: Arttu Nieminen (Seigikai) ja Ville Pikkarainen (KKTI)
– 3. dan: Konrad Okrój (Lebudo) ja Joni Tammi (Lebudo)
– 4. dan: Richard Raurala (Yatagarasu) ja Kari Häyrinen (Lebudo)
– 5. dan: Tea Pihlaja (KKTI) ja Janne Haltia (Lebudo)
– Joukkue-ottelijat: Tea, Konrad, Arttu ja Ville.
Seminaari, kisat, gradut
Iaidon EM-formaatti noudattaa tiettyä kaavaa: torstaina sinne, perjantaina on ZNKR-delegaation ja eurooppalaisten korkea-arvoisten opettajien vetämä seminaari, lauantaina yksilökisat, ja sunnuntaina joukkuekilpailu ja graduoinnit. (Illalla on vielä Sayoanara party, joten kotiin palataan vasta maanantaina.)
Seminaarissa japanilaiset senseit käyvät läpi ZNKR-iaidon 12 yhteistä kataa. Painopiste on usein täsmennyksissä tai korjauksissa, joita “päämajasta” on katsottu aiheelliseksi käsitellä tai korostaa. ZNKR-iaidon katat ovat muunnelmia useamman vanhan koulukunnan, koryu, katoista. Katat on määritelty yksityiskohtaisesti, jotta tämä kaikille yhteinen kahdentoista katan setti olisi samanlainen riippumatta ollaanko Kyotossa vai Keravalla, tai mitä vanhaa koulukuntaa oma opettaja on harjoitellut. Tämä mahdollistaa samojen perusteiden hallinnan ja opetuksen, mutta myös yhteisharjoitukset ympäri maailmaa. Myös kilpailu on selkeää, kun kaikilla on samat katat.
Edistyneemmät iaidokat harjoittelevat myös jonkin vanhan koulukunnan katoja, ja vaikka tämä ei usein näykään muussa kuin siinä, miten miekka sidotaan vyölle ja palautetaan huotraan, korkeampien dan-arvojen esityksiin sisältyy myös vain heidän koulukuntaan sisältyviä katoja.
EM-seminaarit rajoittuvat kuitenkin tarkasti kaikille yhteisiin ZNKR-katoihin. Tilaa on usein niukasti, ja nytkin mukana on lähemmäs 400 osallistujaa, joten väki jaetaan ensin muutamaan ryhmään vyöarvojen perusteella, ja sitten näissä ryhmissä vielä osa ensin tekee ja osa katsoo, ja sitten vaihdetaan rooleja. Päivän aikana käydään läpi kaikki 12 kataa ja – kiitos hyvien opettajien – kaikista tulee yleensä uusia ahaa!-elämyksiä tai vähintään pieniä parannuksia kotipuolessa harjoiteltavaksi.
Yksilökilpailu
Yksilökilpailu käydään dan-asteittain ja se alkaa alkulohkoilla. Niistä selvinneet jatkavat pudotuspeleihin, joista vain voittaja jatkaa eteenpäin. Mitalipelit säästetään iltapäivään, jolloin suurin osa osallistujista istuu jo katsomon puolella. Siinä, missä alkulohkoissa tehdään kolme ZNKR-kataa, pudotuspeleissä ja finaaleissa katoja on viisi; lisäksi nelos-danista ylöspäin mukana on myös vapaavalintaisia koryu-katoja.
Se, millaisia koryu-katoja kotidojolla näkee, määräytyy oman opettajalinjan kautta, ja tyypillisellä dojolla näkee vain yhtä koryuta. EM-kisojen osallistujat tulevat kuitenkin ympäri maailmaa (mukana on myös Afrikan ja Lähi-idän maita) jolloin mukaan mahtuu myös harvinaisempien tyylien harjoittelijoita. Koska monet korkeampien danien kilpailijat haluavat tuoda esille osaamistaan valitsemalla kisakatoikseen astetta haastavampia ja usein myös näyttävämpiä katoja, mukaan sattuu usein myös todella eksoottisen näköisiä tekniikoita. Toki myös tutut ZNKR-katat ovat mielenkiintoista katsottavaa, kun niitä tulkitaan hieman eri tavalla kuin omassa kotidojossa. Harvoin mitorikeigo, muiden tekemisen katsominen, on niin antoisaa kuin EM-kisoissa!
Joukkuekilpailu
Sunnuntain joukkuekilpailussa kullakin maalla on yksi joukkue. Joukkueen kolme pelaajaa ottelee toisen joukkueen kolmea pelaajaa vastaan yksi pari kerrallaan, ja näistä kolmesta ottelusta enemmän pisteitä voittanut joukkue pääsee jatkoon. Joukkueen yhteenlaskettu dan-määrä ei saa ylittää kymmentä, mutta pelaajien järjestyksen saa valita vapaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että mudanille saattaa tulla vastaan godan, joka todennäköisesti voittaa ottelun – mutta koska jäljellä on vielä kaksi muuta ottelua (ja vastustajien korkea-arvoisin pelaaja on jo “käytetty”), voi koko matsin voittaa vielä kumpi tahansa joukkue.
Toiset maista ovat suoranaisen kuuluisia sen optimoinnissa, missä järjestyksessä heidän pelaajansa mitäkin maata vastaan pelaa. Koska Suomi voitti euroopanmestaruuden viime vuonna, oli hauska nähdä, miten paljon aikaa jotkut maat käyttivät arvaillakseen juuri meidän ottelujärjestystämme ja taktikoidakseen nimenomaan Suomea vastaan käytävää peliä.
Kisojen paras mitalisaalis
Ensimmäisen päivän yksilökisojen pronssinen mitalisaldo oli erinomainen:
– Mudan: Kantosho (Thu Nguyen)
– Shodan: Pronssi x 2 (Kostas Drosos ja An Tran)
– Sandan: Pronssi (Konrad Okrój) ja Kantosho (Joni Tammi)
– Godan: Pronssi (Tea Pihlaja)
(Huomautus: Iaidon EM-kisoissa ei käydä erillistä pronssiottelua, vaan molemmat semifinaaleissa tippuneet saavat pronssimitalin. Kantosho– eli “Fighting spirit”-palkinnon myöntävät japanilaiset senseit, jotka valitsevat saajat kustakin sarjasta; palkintoa pidetään osoituksena erityisestä taisteluhengestä.)
Myös toisen päivän joukkuekisassa Suomi pääsi mitalisijoille, myöskin pronssilla!
Team: Pronssi (Tea Pihlaja 5.dan, Konrad Okrój 3. dan, Arttu Nieminen 2. dan, Ville Pikkarainen 2. dan)
Yhteensä siis Suomen 12 hengen tiimi toi EM-kisoista 10 mitalia! Paitsi että saldo on paras kaikista osallistujamaista, se on erityisen hyvä kun menestys suhteutetaan maan väkilukuun tai suomalaiseen harrastajamäärään. Tämä kävi hyvin myös ilmi keskusteluissa muiden maiden edustajien kanssa. Mm. tämän vuoden kultamitalistit, italialaiset, kehuivat Suomen iaidon tasoa ja kyselivät montako 7. dan -senseitä meillä on vetäjinä. Hämmästyivät kun sanoin, että ei yhtään. “No 6. daneja on sitten varmaan ollut ainakin paljon?” Kaksi, ja vuosi sitten ei vielä yhtään. Mainitsin ohimennen, että meillä ei voi aina edes graduoida 3. dania, koska koko maassa ei ole ollut riittävästi 5. daneja graduointiraatiin, ja mutta tätä italialaiset eivät uskoneet; heillä kun 5. danit eivät mahtuisi edes samaan saliin ja 7. danejakin on maassa pitkälle toistakymmentä. No, korvataan sisulla se, mikä daneissa vielä puuttuu.
Tosin monen mitalistin suusta kuului perisuomalainen (ja ainakin osittain leikkisä) harmistus tämän vuoden mitalien väristä: pronssimitalivuori korostaa sitä, että täällä härmän pimeydessä ollaan vasta Euroopan kolmanneksi parhaita, ei tässä auta muuta kuin treenata lisää että ensi vuonna pärjäisi!
Vuoden 2026 iaidon EM-kisat
Seuraavat EM-kisat järjestetään 7.-9.11.2026 Saksassa, ja sinne pyritään lähettämään taas täysi joukkue. Edustajat valitaan kesällä maajoukkuerinkiin osallistuneista, joten kisaamisesta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti lähteä rinkitoimintaan!
Maajoukkuerinkiharjoituksia järjestetään noin kerran kuukaudessa (yleensä sunnuntaina klo 10-12); ensimmäisen kerran sunnuntaina 25.1.2026 Lintuvaaran koululla Espoossa. Tätä pidetään tutustumis- ja tiedotustapaaminen Zoomilla sunnuntaina 11.1.2026 klo 19 – sinne kannattaa tulla kuulemaan tarkemmin iaidon maajoukkueringin toiminnasta ja siihen osallistumisesta.
Kuva 1: Suomen maajoukkue. Ylärivi: Riku, Janne, Kari, Ella. Alarivi: Joni, Arttu, Konrad, Tea, Ville, Kostas, Thu, An.
Kuva 2: Seminaarissa ohje “katso ennen kuin leikkaat” korostuu.
Kuva 3: Joukkuekilpailu käynnissä. Suomen joukkueesta Arttu punaisella kentällä.
