Aapo Rantalan kuulumisia Japanista, osa 2

Muutaman vuoden kendoa Suomessa harrastanut Aapo Rantala on vaihto-opiskelemassa Japanissa. Tässä Aapon viimeisimmät kuulumiset!

Kinkaku-ji eli kultainen temppeli

Kävin talvilomalla matkustelemassa ja näin aivan valtavasti kaikkea ihmeellistä. Ensin seitsemän yötä Kiotossa, missä uskomaton temppelien ylitsevuotavuus kävi nopeasti ilmi. Temppeleitä on joka lähtöön ja niitä saa kyllä käydä vuoden päivät läpi, niin tajuttoman paljon niitä on. Fushimi Inari Taishan tuhannet torii-portit olivat vaikuttavia ja kiipesin huipulle asti (233m). Kinkaku-ji eli kultainen temppeli oli aivan uskomaton, satuin paikalle juuri ilta-auringon aikaan ja laskevan auringon viime säteet saivat koko temppelin loistamaan. Ryoan-jin kivipuutarha oli eteerinen, Arashiyaman bambut olivat vaikuttavia ja Pontochon pikkukujat ravintoloineen ja izakayoineen olivat viehättäviä. Gionissa tapahtui erittäin harvinaislaatuinen juttu, onnistuin näkemään maikon eli geishaoppilaan. Ainutkertaista!

Kiotosta tein päiväretken Naraan, missä on uskomaton Todaiji, maailman suurin (ainakin internetin mukaan) puurakennus! Temppelin kokoa ei yksinkertaisesti voi käsittää. Sisällä on 15 metriä korkea pronssinen Buddhapatsas, jonka rakennuttaminen ajoi melkein koko Japanin konkurssiin 700-luvulla. Vanhat kunnon peurat ovat Narassa alati läsnä. Uusivuosi meni Kiotossa Yasaka-jinjan temppelialueella tuhansien ihmisten kanssa oikein mukavasti.

Uudenvuodenpäivänä toteutin yhden unelmistani ja menin Universal Studioon Osakaan. Siellä vietin koko päivästä suurimman osan Harry Potter alueella ja minut tuntevat varmasti tietävät miten haltioissani koko jutusta olinkin. Aivan kertakaikkiaan uskomaton paikka, niin yksityiskohtaista ja sisääntempaavaa että unohdin edes olevani teemapuistossa.

Viikon jälkeen suuntana oli Tokio, missä olin viisi yötä. Shinkansenista näkyi Fuji-vuori hienosti, mistä olin erittäin iloinen! Tokiossa oli taas vähän lisää temppeleitä muun muassa Senso-ji missä olin yhdessä ainakin parin tuhannen ihmisen kanssa. Sitten ne perinteiset eli Shibuya, Akihabara, Shinjuku, Harajuku jne. Päällimmäisenä mieleen jäi valtava kontrasti; Kioton seesteisyys ja tyyneys korostuu Tokion valtavaan aistiylikuormitukseen verrattaessa. Molemmat kuitenkin ainutlaatuisia omalla tavallaan!

Tässä postauksessa en voi mitenkään saada kerrottua miten uskomatonta reissulla oli. 12 päivän aikana näin ja koin aivan mielettömiä asioita, joista tässä on vain murto-osa. Ei sitä ihmismieli oikein voi edes käsittää, miten paljon elämää ja asioita sen oman elinpiirin ulkopuolella on, puhumattakaan siitä, miten paljon elämää ja asioita historian saatossa on ollut, mistä me ei tiedetä yhtään mitään.

Matkustelkaa, se avartaa mieltä!

 

Mika Langin kokemuksia ensimmäisistä iaidon EM-kisoistaan

Mika Lang on Lahden Shi-Ken-Kain jäsen ja tuore iaidon shodan (1.dan). Tässä hänen kokemuksiaan osallistumisesta ensimmäistä kertaa iaidon EM-kisoihin. Toivottavasti Mikan kokemukset voivat toimia inspiraationa muillekin iaidon harrastajille lähteä mukaan maajoukkuetoimintaan!

Ensimmäisiin Iaidon EM–kisoihin valmistautuminen alkoi viime kesänä. Tieto maajoukkueeseen pääsystä antoi buustia harjoituksiin, ja treenikertoja tuli kasvatettua neljään kertaan viikossa. Toistoja oli saatava mahdollisimman paljon, ja tekniikkaa täytyi hioa ja korjata.

Lisäharjoitusten sopiminen pääkaupunkiseudulle oli todella tärkeää kisoihin valmistautumisen kannalta. Maajoukkueringin ja myöhemmin valitun maajoukkueen kanssa harjoittelu kehitti tekniikan lisäksi myös henkistä puolta; kokeneilta joukkuekavereilta sai arvokkaita vinkkejä niin harjoittelusta kuin kaikesta muustakin kisoihin liittyvästä, kuten esim. varusteiden valinnasta.

Ringin ja maajoukkueen kanssa harjoittelu kasvatti joka kerta luottamusta siihen, että kisoista selvitään – kasvavasta jännityksestä huolimatta. Näin jälkikäteen huomaa, että valmennusporukka ja varsinkin päävalmentaja oli rakentanut kisoja edeltävät harjoitukset huolella. Jokainen harjoitus kehitti omaa aluettaan. Kisoja edeltäneiden harjoitusten loppuleikittely rentoutti mukavasti. Nyt oltiin valmiita.

Itse kisat oli todella mahtava kokemus. Yli kolmensadan lajin harrastajan kokoontuminen saman hallikuvun alle tuntui upealta. Isossa porukassa seminaaripäivän opetukset kasvattivat itseluottamusta ennen kisapäivää, ja kisapäivän aamuna tekeminen alkoi olla rentoa, melkoisesta hermostuneisuudesta huolimatta.

Koko kisatapahtuman ajan olimme joukkueen kanssa yhtä. Toisten tsemppaamien ja joukkueen tuki oli tosi arvokasta kisojen aikana. Joukkuetovereille antaisin lisämitalit kannustuksesta ja tsemppauksesta. Varsinainen mitali, joukkueen saavuttama EM –hopea oli todella huikea suoritus. Vaikka yksilötasoilla ei päästy aivan mitaleille, niin joukkuemitali osoitti juuri sen upean yhdessä taistelemisen hengen, joka otteluita seuratessa tuntui välillä katsomossa asti. Pudotetun Ruotsin joukkueen ilmeet muistan varmasti pitkän aikaa.

Kokonaisuudessaan kisat ja kisamatka opetti paljon. Tekniikoihin tuli jonkun verran tarkennuksia, ja oli mukava huomata, että lajin Euroopan huiput eivät ole kovin kaukana. Töitä täytyy kuitenkin tehdä, ja toivottavasti pystyn harjoittelemaan joukkueen kanssa mahdollisimman usein. Mieleeni jäi sensein sanat kisojen päätöstapahtumassa; ”Harjoitelkaa, harjoitelkaa paljon.”

Kuvat: https://flic.kr/s/aHsm8XjCYS

Aapo Rantalan kuulumisia Japanista

Muutaman vuoden kendoa Suomessa harrastanut Aapo Rantala on vaihto-opiskelemassa Japanissa ja iloksemme kertoo nyt kokemuksistaan!

Puisto Kanazawassa Japanissa

Vaihtokuulumisia Kanazawasta

Terveisiä Japanista! Mä oon Aapo ja oon täällä Japanin länsirannikolla Kanazawassa vaihto-opiskelemassa ensi vuoden helmikuuhun asti. Kanazawa on noin puolen miljoonan asukkaan kaupunki täynnä historiaa ja kulttuuria. Suomeen verrattuna täällä on mukavan lämmintä vielä tähänkin aikaan vuodesta ja ympäröivät vuoret tarjoavat upeat maisemat. Yliopiston kampus sijaitsee keskustasta vähän matkan päässä vuorilla luonnon ympäröimänä ja metsässä liikkuvista karhuista varoitetaankin silloin tällöin.

Olen harrastanut kendoa KKTI:n riveissä erittäin aktiivisesti nyt reilut kaksi vuotta. Kun vaihto-opiskelupaikka varmistui, otinkin heti yhteyttä Kanazawan yliopiston kendoseuraan. Olen nyt käynyt aktiivisesti seuran harjoituksissa ja vastaanotto on ollut todella ystävällinen. Kaksi tuntia kestäviä harjoituksia on neljä kertaa viikossa.

Kanazawan yliopiston kendo dojo

Harjoituksien sisältö

Tässä on tyypillinen harjoitusaikataulu:

16:55– Lämmittelynä ennen varsinaisia harjoituksia dojoa juostaan ympäri

17:00 – Venyttely ja suburit, 30 kpl joogeburi, 30 kpl shomen ja 30 kpl haya suburi

17:05 – Seiretsu, menit päähän

17:05 – Vapaata kihonia pareittain, kahden minuutin välein siirtyminen yksi oikealle

17:15 – Uchikomi-geiko neljän hengen ryhmissä, noin 20 sekuntia ja rummunlyönnistä vaihto

17:25 – Erittäin monimutkaiselta näyttävä keiko, jolla ei tietääkseni ole edes omaa nimeä. Yritän parhaani mukaan selittää sisällön:

  • Pareittain ensin ji-geiko noin 30 sekuntia, jonka jälkeen tulee rummunlyönti
  • Seuraavaksi saman parin kanssa tsubazeriai ja tästä alkaa ippon shobu, kestää noin minuutin tai kunnes kaikista pareista jompikumpi on saanut ipponin
  • Rummunlyönti ja ippon shobun hävinnyt tekee kakari-geikon noin 10 sekuntia, jos äskeisessä tuli hikiwake niin molemmat osapuolet tekevät vuoron perään kakari-geikon
  • Rummunlyönti ja siirtyminen yksi oikealle

17:35 – Tauko

17:45 – Vapaata ji-geikoa

18:15 – Sama monimutkainen keiko, jonka selostin edellä

18:25 – Tauko

18:30 – Vapaata ji-geikoa

19:00 – Seiretsu

Kuten aikataulusta näkyy, täällä harjoittelu painottuu selvästi ji-geikoon, eikä kihonia tai subureita tehdä juuri lainkaan. Harjoittelu tehdään kovalla intensiteetillä alusta loppuun, pienet lyönnit ja nopeus ovat arvossaan, isoja liikkeitä ei juuri näy. Kataa tehdään kuulemma silloin tällöin, mutta itse en ole siihen vielä täällä törmännyt. Osasin odottaa, että kendo kataa ei Japanissa harjoitella läheskään niin paljon kuin Suomessa tai Euroopassa ylipäätään, mutta subureiden ja kihonin vähäisyys treeneissä yllätti. Vaihtelua aikataulussa ei myöskään juuri ole, esimerkiksi suburit ovat aina nuo kolme.

Kanazawan yliopiston kendo dojo

Opettajien rooli

Treenejä johtaa aina paikalla olevista kokenein oppilas, senseit eivät siis ohjaa harjoituksia. Harjoituksissa ei aina välttämättä edes ole yhtäkään senseitä paikalla. Kun opettajia on paikalla, heidän kanssaan tehdään pelkästään vapaata ji-geikoa, vaikka muut tekisivätkin esimerkiksi uchikomi-geikoa. Vanhin sensei on 77-vuotias ja kuulemma hän on nuoruudessaan voittanut Japanin opiskelijoiden kendon mestaruuden sekä tullut mitalisijoille Japanin kendon mestaruuskisoissa!

Senseit nauttivat aivan uskomatonta arvostusta täällä. Jos opettajan nähdään edes astuvan sisään liikuntahalliin, missä dojo on, joku paikalla olevista oppilaista juoksee hakemaan hänen bogunsa ja shinaipussinsa hyllystä ja asettaa ne seinustalle valmiiksi opettajaa varten. Jos opettaja haluaa juoda harjoitusten aikana, on häntä odottamassa dojon ulkopuolella tarjottimella mukeja ja juotavaa. Kerran yksi opettajista tuli pelkästään katsomaan harjoituksia ja hänelle juostiin heti viemään tuoli istuttavaksi. Senseit saavat myös vapauksia aikatauluun nähden ja he yleensä tulevat ja menevät milloin tahtovat. Jos olen jotain täällä oppinut niin sen, että arvostan tästä eteenpäin omia opettajiani vieläkin enemmän.

Tässä lyhyesti omia havaintojani treeneistä tähän mennessä. Minulla on vielä aika monta kuukautta täällä edessä, joten katsotaan mitä ne tuovat tullessaan!

Kanazawan yliopiston kendo dojo